Poikasena, kun alkoi suututtaa joku juttu,
minulla oli tapana mennä metsään potkimaan puita.
En ikinä potkinut pieniä puita
potkin vain niitä kaikkein isoimpia
sillä ne eivät välittäneet.
Vaikka syyttömiähän ne olivat kaikki
ja potkimisesta sai vain varpaat kipeiksi.
Jälkeenpäin kävi aina sääliksi puuparkoja
kun eiväthän ne kyenneet mitenkään puolustautumaan.
Piti sitten halata ja pyytää anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti