Unissajuoksijat ovat viettäneet liian paljon aikaa
hahmonluontivalikossa ja päättäneet varustautua
kahdella muoviämpärillä miekan ja kilven sijaan,
koska tässä kisassa ei katsota juoksijoiden päätösaikoja
tai lopullisia pistetilanteita, nokkimisjärjestys on tiedättekös
säikkyjen kanojen käytöstä, ei pomojen ihmissusien,
eikä yhden levon vahvuus ole pisarakaan verrattuna
toisen uneen ja lepoon.
Vaaleanpunaisella tulella sivelen siroa pystypuuta,
kunnes se on täysmustaa, eivätkä askareet etene kuten
parhaista paloista kootussa käsityöohjelmassa, koska
todellisuus on sotkuinen peruna ja kaikilla on kauheita
ulokkeita, jotka ovat vanhoja, mutta sellaisia haavesoturit ovat,
muskeleista koottuja golemeja, käsillään portaissa juoksijoita,
taistelevat unissaan jokaisen taistelun, jolla ei ole merkitystä
sodan kannalta.
Syvästi juostessaan nukkuva ei välitä kutsuista tai matkakuluista,
ei valveilla marssivien mielipiteistä,mutta puhun sinulle avaruutta,
koska rakennus vaatii sisäänsä lisää taidetta, jotain todenmukaista,
yleistunnelmaltaan kevyttä ja leikkisää, ei mitään hienostunutta,
ei särkyvää tai kallisarvoista, keskustelu jatkuu, väittelyhän jatkuu
vaikeita aiheita tuomitsematta, kaihtamatta ihmisten katseita,
toisessa tai kolmannessa välitilassa, koska unessa ei tahdo jalkautua
vaan pysyä tukikohdassa.
Uniydintä hakkaavien karavaani kulkee limbomaailmassa, mutta
valitettavasti tällä asialla ei ole minun kanssani mitään tekemistä,
olen vain hyvilläni siitä etten makaa puolihoitolassa täyskoomassa,
ja onneksi seisot paikallasi seraljissa, voit tulla ja mennä suuntaasi,
sitähän haluat, minä en enää etsi onnea, välttelen vain stressiä,
koska onnellisuudessa itsessään on jotain perin omituista, jos
tai kun eniten haluamani asiat väsyttävät kirotun paljon enemmän
kuin ei muuten mikään.
Näytät tyhjältä. Kiitos, kuin myös. Ravistelee itseään. Ei ääntä.
Koputtelee lasia verkkomeloniluillaan. Onko mukava nähdä? En tiedä,
minutko? En tiedä mistä puhut. Onko tämä hyökkäävää vai
puolustautuvaa tekstiä? Näytänkö siltä, etten tee koskaan virheitä
näiden raja-arvojen sisällä? Mitä tahansa teenkin, askartelen sitä
jälkeenpäin. Tanssin valekasvot tulessa tanssin. Kiistän nämä väitteet.
Olen havainnoitsija, en osallistuja. Elän pellavalta näyttävää elämää,
vain oloilut ilahduttavat.
