Kodittoman silminnäkijän kuulustelu (laulu)

Niin hieno talo,
niin hieno vanha talo
ja niin hienolla paikalla.

Sääli kun niin hieno mies,
niin mukava vanha mies,
mukava isäntä murhattiin.

Onnekas on se, joka seuraavaksi
niin hienoon kauniiseen taloon
saa muuttaa seuraavaksi.

Olen asunut siinä talossa jo kauan aikaa.
Niin hieno talo, olen asunut siinä talossa,
olen asunut siinä talossa jo kauan
unelmissani.

Sukulaiset ovat varmasti innoissaan,
niin on hyvin pidetty talosta huolta,
toivottavasti pitävät hyvää huolta hekin.

Onhan siinä tietysti remontoitavaa,
kuten se alakerran päämakuuhuoneeseen 
muurin ulkopuolelta johtava salakäytävä.

Niin hieno arkku ja hautajaiset,
niin hienosti laitettu kielonkukat ja kaikki,
olisipa minutkin kutsuttu.

Olen asunut siinä talossa jo kauan.
Olen asunut siinä talossa.
Niin hieno vanha talo,
sisältä ja ulkoa.

Olen asunut siinä talossa jo kauan.
Olen asunut siinä talossa jo kauan aikaa,
kauan asunut siinä talossa
kuvitelmissani. 

 

Olen valmis juhlimaan kuolemaa

Meidän täytyy odottaa
ja odottaa, odottaa
vain.
Cassius ja Cornelius,
vielä malttakaa, kvaak.
Meidän täytyy odottaa.

Myrskyn alkua ja loppua,
laineiden laantumista,
lumikasojen madaltumista,
seuraavaa pelivuoroa,
meren toista perääntymistä,
hidastettua sadetta.

Maltillisesti täytyy odottaa,
kärsivällisesti odottaa.
Kauan pitää jaksaa,
ja niin kauas olemme valmiita menemään,
että odotamme loppua
tarkoitustahallisesti.

Emme kulje kouluihin, töihin.
Emme hyppää elokuvissa,
emme huviksemme matkustele,
emme uusia harrastuksia aloita.
Kuuntele emme käskyjä, emme tottele,
emme muuta kuin välttämätöntä osta.

Toimettomuus on pitkästyttävä aseemme,
ikävystyminen tylsä väsytystaktiikkamme.
Istumme liikkumatta paikoillamme, 
kunnes sota on ohi ja mielipuoli
joka sodan aloitti
on poissa.

Tiedämme kuka ansaitsee nyrkkiä naamariin,
mutta nyt täytyy odottaa.
Orgiat ovat valmiit alkamaan
milloin vaan, 
mutta täytyy hillitä itsensä, kvaak,
ei vielä ravistella riemupulloa.

Hylätyllä niityllä joku kumartaa, 
kerää mutaa koriin
muuten vaan.
Jossakin kaukana joku odottaa,
naapurimaassa joku odottaa
rautalapio kourassa viestiä.

Olemme valmiit juhlimaan kuolemaa.
Odotamme etusivun uutista.
Katsomme kaikki samaan suuntaan.
Odotamme tolkun paluuta.
Tunnemme, että ennen pitkää
odotus palkitaan.

Se on vallitseva mielentila,
valmistelut ovat loppusuoralla.
Pehmeät ovat piipussa ja
velttoilu täydessä vauhdissa.
Odotamme sortuman alkua,
toimia ei tarvita.

Rauhassa ja hiljaa
totta vieköön täytyy odottaa.
Tekemättä nopeita liikkeitä,
elehtimättä liikaa,
osallistumatta mihinkään,
elämättä täyttä elämää.

Käännämme selkämme kaikelle.
Emme huomioi, emme reagoi.
Istumme esteinä portaikoissa,
passiivisina oviaukoissa,
jämähdämme patsaiksi rannoille
maailmanlaajuisesti ja tositarkoituksella.

Vilpittömästi pyydän
teitä tämän yhden kerran
vetelehtimään ja möllöttämään kuin kulkukissat sillankaiteilla
ja jotenkin
se on liian paljon
pyydetty.

 

Jos vielä murhe painaa, se painaa, se painaa,
voi kohta haudan kaivaa ja huolet hukuttaa.

Pysähdyimme suuren puun varjoon

On luvattu siirtomaa rajattomassa lännessä
kaukana emämaiden ahdasmielisyydestä,
irti kuninkaiden ja maanomistajien kynsistä
on jokaisella viimein vapaus olla oma itsensä.

Uusi kotimaa koskemattomassa lännessä,
mutta nimeä en tiedä, ei kukaan vielä tiedä,
vaan meidät otetaan vastaan avosylin siellä,
ei yhtäkään ihmisyksilöä syrjitä, ei hyljeksitä.

Pannukahvi iltanuotiolla lämmittää mieltä
sivistyneen alkuperäisheimon telttaleirissä.
Olemme luotettavia kalastajia ja metsästäjiä,
emme ahneita loiseliöitä kullan perässä.

Vaihdamme tarvittavat kamppeet siellä
ja matkaevästä ja kannun tulilientä.
On pitkä matka vielä.
On pitkä matka vielä.


Kolmas Frost-pastissi lumiukon ja risukon jälkeen.

Vastatähti loppuhuipentuu (valmiiksi taputeltu)

Jos en keskittyisi pitämään itseäni kasassa,
purskahtaisi kaikki sisältö kankaalle
kuin pudonneesta maalipurkista.

Peräännyn taistelusta, etten tuhoaisi kaikkea,
koska niin paljon on myrkkyä säiliössä,
ettei mahdu ulos letkusta.

Mitä täydellisempi vahvuutesi, sitä kauheampia
yhdenkin virheliikkeesi seuraukset
laajalla skaalalla ja lähikuvassa.

Vastustan houkutusta sanoa että ihan sama
ja heittää satunnaisia viittauksia, koska
merkitys on se millä on merkitystä.

⥈

Vastaväri haalenee vanhetessaan, kun
vihollisvaari istuu ulkoterassilla tokkurassa
ja muistelee puolikuolleita pienhittejä

äänellä, joka tulee kuin pihaletkusta
väkisinpainettuna vuodatuksena, päävastustajan
kostonkorinana, saarnanarinana.

Raivoisa vastatähti polttaa kaikki sillat
tieltään ja sulloo itsensä horisonttiin
kasautuen kuin viimeisillään virkeä vanhus

jättitulvana ennen ikuista kuivuutta,
kun kroppa ja nuppi tajuavat tulleensa tiensä päähän,
ja kaikki padot avautuvat yhtä aikaa.

Joten istut siinä lausumassa letkeitä mietelauseita
kuin viktoriaaninen nappikauppias puutarhatuolissa,
silinterihattu takavinossa, lasisilmä täristen ja tuijottaen

sekopäisenä sivutaivaalle, periksiantaneena
riippumatta kaikista aikaisemmista vakuutteluista
että koskaan ei anneta periksi, ei yhtikäs mistään.

Rakensit kiikkerän kehyksesi huteralle hiekkapohjalle
joten ainoa keino eteenpäin ja ylöspäin on purkaa
huojuva myötärakennelma ja palata pintamaisemiin

tai jäädä tutisemaan kuin hulatuliainen kojelaudalle
tai haaksirikkoinen väsyneenä sukelluksiin, kun
keho antaa periksi ja mieli antaa keholle periksi.

⥈

Vastatähti tuijottaa tyhjyyteen nauttien
tästä harvinaisesta ohimenevästä hetkestä,
kun missään kohdassa kehoa ei tunnu kipua.

Yksinkertainen ajatus: sinä kuulit laukaukset,
mutta sormeilit lasisilmääsi ja teeskentelit,
että keskustelu päättyi yhteenvetoosi.

Opitko säännöt vain, jotta voisit niitä rikkoa?
Ei, rikoin sääntöjä kunnes opin tekemään
säännöistä säännöllistä, julmaa pilaa.

Kahdesta vastakkaisesta lähdöstä valitsin molemmat:
paloin aluksi loppuun, lopuksi feidasin pois.
Romahdin äkkiä ja feidasin mustaan.

 

Toivottavasti kukaan ei ammu matkalla selkään

Metsästäjät kapuavat puukasan laelle
ja raivoavat kirkuvina soihtuina.
Kalastajat menevät merelle veneillä, 
jotka eivät kestä suuria laineita.

Aikojen viedessä hiukset ja hampaat,
nähdessään säälin lastensa silmissä,
on vanhuksen ymmärrettävä lähteä
pitkälle vaellukselle vailla paluuta.

Lopun vääjäämättömästi lähestyessä
pakkaan kuluneimmat työkaluni
ja suuntaan kohti kaukaisia huippuja
etsimään railoa mihin paleltua.

Mikään määrä onnea ei auta,
kaikki täältä katoavat joku päivä.
Toivoa ilman ja tyhjän tähden
raavin seinämästä jääkiteitä.

Viimeisenä tekonani tahdon sammuttaa
uteliaisuuteni valvomalla kaiken yötä
odottaen auringonnousua korkeuksissa,
joissa ei yksikään elävä olento selviä.

Sieltä missä ei ihminen kulje eikä elä
ei ruumistani kukaan koskaan löydä.
Siellä olen pysyvästi katseilta piilossa
ikuisesti unohdettuna ja nimettömänä.

Tuijotan loputtomia tähdenlentoja,
ikuisuuden rajattomia rantakivikoita,
korkeuksiin sinetöitynä salaisuutena,
joka ei paljastu sattumalta lumen alta.

Me kaikki murhasimme Gaius Julius Caesarin

Ei kaiken tarvitse olla jotain Himalajan supervoiteluainetta
suljetun keskusteluryhmän eliittilistalta.
Nyt tarvitaan normaalia lääkettä normaalista apteekista,
jota suosittelevat alan ammattilaiset ja arkijärki.
Meillä on tässä todellinen hätätilanne
eikä mikään koeluonteinen spektaakkeli.

Ei tästä pidä yrittää vääntää ammattiurheilua,
ei tämä ole mikään innovatiivinen bisnesidea.
Ei tämä ole hyvä bändinimi tai elokuvaotsikko,
ei tästä etsi inspiraatiota näytelmätekstiin.
Laita tikari tooganmutkaan ja tee kuten kaikki,
ei tässä tarvita mitään rakettikirurgiaa.

Kuljemme esiin seinästä kuin vesi murtuneesta padosta,
iljettävästi hidastettuna, kuvottavuuksiin asti vakavoituneina.
Huurujen ja fiilisten varassa paljastamme instrumenttimme
ja soitamme lakonisen numeromme toistoina toistojen jälkeen.
Kaiken tapahtuneen jälkeen tämä on maltillinen kompromissi.
Rikottujen lupausten kevättä seuraa terävien kuiskausten talvi.

Overwintering in fire

It’ll be a cold, dark wave
like a muted trombone;
one toot in the grave.

The breath of a quiet drum
closing long-winded night
with a silent hum.

It’ll be the tightest web
of loose strings; plastic spiders
spinning fiber optic cables.

It’ll never be a happy end.
It’ll be burning sauce
on a bitter pill.



Talvehdin tulessa

Se tulee olemaan kylmä, pimeä aalto
kuin vaimea sordiinopasuuna;
toinen tööt haudassa.

Rummun henkäys hiljainen,
joka sulkee yön pitkäveteisen
ääneti hymisten.

Se tulee olemaan tiukin verkko
löysiä lankoja; muovihämähäkit
kehräämässä valokuitukaapelia.

Se ei tule koskaan olemaan onnellinen loppu.
Se tulee olemaan tulista kastiketta
katkeran pillerin päällä.

Obliteration Day

First they shot themselves in the left foot
and said ”sending freedom seeds downrange”.

Then they shot themselves in the right foot
to ”balance out the pain”.

Then they shot themselves in the dick
to ”own the libs” because ”trade deficit”.

Then they shot themselves in the chest
and missed because their aim was shit.

Finally they put the gun in their mouth
and said ”last bullet puts out the lights”

because Snow White wasn’t white
and they couldn’t count beyond five.

 

We Told You This Would Happen

Would sure be nice if humanity could continue
peacefully toward more advanced civilization stuff
like universal basic income and meat substitutes
instead of being forced to fight recurring battles
against selfish morons just to maintain basic-level
achievements like vaccinations and human rights.

Would sure be fine if we could develop intelligence
beyond evolved baseline mainstream irresponsibility
in a safe and regulated way that benefits all humanity
instead of corrupted moneyhoarding monkeybrains
macgyvering manipulative mass hypnosis machines
that transmogrify societies into zero-sum cryptochains.

Would sure be okay if this futile war could end
when one fucking imbecile dies a violent death
and his sycophants burn their emblems in shame,
but no; there won’t be poetic justice nor atonement;
only gradual leisurely loss of agency and decency
until deep primitive cruelty replaces all empathy.

And would sure be sweet to meander like a child
naively dreaming that there is a reason and a plan
or some larger truth behind this hateful lunacy
instead of knowing full well that we will all lose
our decision-making abilities to dark therapytech
and no human has enough willpower to disconnect.

We told you this would happen
and it happened as we told.
I have seen the future
and it doesn’t work.

 

Death Flag

On my 27th birthday,
a friend brought me a birthday cake
with number candles 2 and 7.

After blowing out the candles,
I said I would save them
and reuse on my 72nd birthday.

I don’t care much about anniversaries,
but I still have those candles.
I must survive to 72, come what may.

Kuolemanlipuke

Kun täytin 27 vuotta,
sain ystävältäni syntymäpäiväkakun,
jossa oli numerokynttilät 2 ja 7.

Puhallettuani kynttilät sammuksiin
sanoin, että säästän ne
ja käytän uudelleen täyttäessäni 72.

En paljon välitä vuosipäivistä,
mutta kynttilät ovat edelleen tallessa.
Täytyy selvitä 72-vuotiaaksi, kävi miten kävi.

 

Blocklist (draft)

It’s always sad when you have to add brand new entries
to the list of countries that fail to learn from documentaries
and cowardly obey the tantrums of senile brain amputees:

Putin’s Russia, Xi’s China, Kim’s North Korea
Orban’s Hungary, Ortega’s Nicaragua,
Lukashenko’s Belarus, Maduro’s Venezuela,
Trump’s America.

You failed at charges & indictments, failed at checks & balances,
allowed propaganda & cruel jokes to replace facts and news
& meekly joined the blocklist of pathetic criminal oligarchies.

Now you look like submissive NPCs begging mercy on their knees
’just following orders’ like sheeps, repeating accustomed routines
instead of boycotting & protesting in the streets for weeks & weeks
like true heroes & players.

Perhaps the sensible move in an edge case when it’s too late
to stop the power-drunk freak’s vengeful Blitzkrieg hate
would be to bring back the guillotine blade & decapitate?

Guillotine may feel extreme, but normally drunk driver’s keys
should've been forcibly seized before they cause severe injuries
& permanently revoke their license after repeated offenses,
but since you turned to spineless failures,

arguments became F U’s & executive orders are already crashing planes;
since Italian plumbers are all out of sympathies for tech billionaires
& bad apples full of rotten seeds – consider A Modest Proposal of guillotines.

If you don’t want to be blocked & reported as malicious baitbots,
at least stop running on autopilot & start dropping hard boycotts
because the heads of passive bystanders & loudmouthed enablers
rot in adjacent handbaskets.

 

Huoletonta touhua

Menneisyyden ihmiset löysivät uuden kasvin,
pistivät sen suuhunsa ja polttivat piipussa
miettimättä mitä myrkkyjä saattaa sisältää
tai millaisen kasvaimen voi aiheuttaa.

Mystisesti kuollut eläin löytyi metsästä,
joten sitä poltettiin hetki nuotiossa ja syötiin,
eikä kenelläkään käynyt mielessä kysyä
mihin loiseen tai tartuntatautiin eläin kuoli.

Lähteen vesi maistui yllättävän makealta,
joten sitä joi enemmän ja kiitti henkiolentoja,
eikä jälkeenpäin osannut yhdistää sairasta oloa
muuhun kuin noitien langettamaan kiroukseen.

Turistit matkailivat Verdunin taistelukentille
ihailemaan arsenikkijäämiä ja taistelukaasuja,
poseeraasivat yhteiskuvissa lyijyluoteja hampaissaan
ja ihmettelivät palatessaan muistikatkoksia ja aivosumua.

Meidän mielestä täällä tulevaisuudessa tuollainen huolettomuus oli aivan hullua touhua, vaikka tunnistimme saman huolettomuuden jatkumon mukavuudenriivaamassa nykyajassa.

Nuoret seikkailijat hylätyissä rakennuksissa
hengittivät tietämättään homesientä ja asbestia,
dyykkasivat rikkinäisiä kalusteita roskalavoilta
kantaen soluasuntoihinsa ruumiineritteitä ja luteita.

Nestekaasujen karkkituoksuihin jäi koukkuun
ja kertakäyttöiset makumuovit heitettiin mereen.
Maatumattomat annospussit syljettiin piiloon
puistopöytien alapinnoille ja kukkaistutuksiin.

Köyhä vähemmistö pakotettiin orjabisnekseen
ja lapsityövoima valmisti pikamuotivaatteen,
jonka likaisinta bunkkeriöljyä vuotava konttilaiva
kuljetti meren yli yksityiseen postiosoitteeseen,

missä mistään tietämätön teini puki tilausvaatteen ylleen
ja tuunasi itsensä tunnistamattomaksi kuvakirjaksi someen
keräämään nollakommentteja ostetuilta onnitteluboteilta,
minkä jälkeen uusturhakevaate puristettiin täytteeksi jätevuoreen.

Reppumatkailijat maistoivat katuöljyssä keitettyä koiranlihaa
höystettynä valkaistulla pahvikastikkeella ja unikkonuudeleilla,
ryystivät ensimmäiset tipat hilseilevästä muovikorkista
ja hankasivat emalilautasta talkilla jatketulla patonkipalalla.

Elokuvantekijät palasivat kerta toisensa jälkeen
kuvaamaan myrkyllisten teollisuusjätteiden lammikkoa,
koska halusivat katsojien tuntevan että he ovat siellä
radioaktiivisten kemikaalien ja romumetallin keskellä.

Huolettoman viileä vaaratiedote tulevaisuudesta:
mitään ei voi enää syödä eikä juoda eikä pukea.
Todistatte historiallisen huoletonta ajanjaksoa:
kaikki aito on kurjistettu ja korvattu halpakopioilla.

Kutsuvieraana seurapiiri-illallisella puran turhautumistani
osoittelemalla kutsuvieraiden sanojen ja tekojen välisiä ristiriitoja,
ja kuinka he patsastelevat naurettavissa naamiaisasuissaan
ottaen vahingolliset perinneseremoniat niin naurettavan tosissaan.

Huolettoman juhlatunnelman pilaa kertomus siitä kuinka juhla loppuu.
Mokattu tieteisprofetia unohtuu, mutta urbaani seikkailufantasia jatkuu.
Grillikatoksen kitkerät palamiskaasut kuorivat keuhkojen pintaa,
tuoksukynttilöiden synteettiset jäteöljyt nostavat juhlatunnelmaa.

Raakamaitoa ja hopeavettä aamupuuroon jotta lapsi varmasti sairastuu ja kuolee.
Tuliaisiksi alkoholia ja savukkeita jotta sukulainen varmasti sairastuu ja kuolee.

Palvelinkeskusten jauhaessa kielimallikyselyjä
ajattelen ruuvimeisseliä pitämässä kupua raollaan.
Jos ei ole koskaan aiemmin joutunut suuronnettomuuteen,
mihin näitä turvallisuusvaatimuksia ja laatutarkistuksia muka tarvitaan?

Luvattu kattopalkille (laululuonnos)

Sormet silittävät kasvoja kuin kiitoksena kaikesta, mutta silmät eivät sulkeudu, luomet eivät tottele.
Yritän sytyttää kynttilää lohtuna kasvojen eteen, mutta tähtitaivas ei ole sen kaiken arvoinen.
Sydän kylmänä kulkee polkua alas rantaan ja kuvittelee kulkeutuvansa litteänä kivenä pohjaan.
Tulee aika tuntea voima, juhlistaa puista kehikkoa; luvata, ymmärtää ja kaivaa rispaantunutta kangasta.

Luvattuna kattopalkille, kirottuna kestämään.
Laulan kohti taivasta tuijottaen pohjaa.
Odotan harjan nostoa, keinun pullona keulaan.

Haudattuna kivijalkaan, pakotettuna kellumaan.
Laulan ylistystä katolle tuijottaen lattiaa.
Vesi kiehuu seinästä, sukellan miekkaan.

Hänestä pidetään iltaisin, hänestä pidetään huolta. Hän pitää ovesta kiinni ja vastauksista avoinna.
Sumu tulee mereltä, ruoho ryömii tielle. Kävellään ympyrän keskivaiheille. Tämä ratkaisu on omistettu uhriutujille.
Kuinka moni enää on ja kuinka moni on vain olevinaan? Jokaisessa huoneessa joku etsii epätoivoisesti suojaa.
Kipu kertoo mistä vuotaa, mistä kohtaa iho aukeaa. Luuletko olevasi erityistapaus? Ei sinulle säästetä paikkaa.

Luvattuna kattopalkille, kirottuna kestämään.
Sadan miekan surmaama, tuhat kertaa kuollut;
olen poikkipuun morsian, päivää peittelevä yö.

Etsin välikohtausta, jossa kuolla sankarina
tai selvitä vähäisillä vammoilla, miten vain,
kumpikin käy; marttyyri tai kokemusasiantuntija.

Nousunjälkeinen tyrmistys

Kehittäjät, heikentäkää ylitehoiset puitteet
ja säätäkää kutuasemissa telttailijat!

Yksi prosentti telttailee huipulla ja omistaa.
Huippu on täynnä ruumiita ja roskaa.
Roska tulee roskan luo ja kasa vain kasvaa.
Vaikka aloittaisi tyvestä tarpeellisena,
muuttuu huipulla roskaksi.

Kehittäjät, uusien ihokkaiden ja elehdysten sijaan
teidän pitäisi seuloa mukulat ja evätä siipeilijät!

Vilkasta seuraelämäänsä vakuuttelevat variksensyötit
kapuavat ruumiiden harteille, ottavat omakuvia
jäätyneistä pääkalloista, nousevat laiskasti
etsimään sievää paikkaa ruumiskasan laelta
mihin itse kaatua ja muuttua roskaksi.

Kehittäjät, teidän pitäisi konsultoida juurituoreita
sunnuntaikiipeilijöitä eikä hikisiä vauhtijuoksijoita!

Yhden kiipijän kiukutteleva todistus huipulta
koskettaa enemmän kuin taakankantajan
kotikylän ja elinkeinon tuhoutuminen
ja siinä on ihmisaivojen liikuttumiskyvyn
synnynnäinen rajallisuus ja epäonnistuminen.

Kehittäjät, resurssit tulisi korvamerkitä odotusjonojen
raivaamiseen eikä polunvarsimainosten sijoitteluun!

Avoimet jääkentät uhkaavat sulaa ja luhistua, joten
perusleirin päättäjät tekevät viimein vakavan ratkaisun
rakentaa levottomalle nuorisolle lisää harrastustiloja,
korottaa peräpään ruuhkamaksuja ja keskittyä
yksityiselämässään itsetuntemukseen.

Kehittäjät, oletteko yhtä latvasta lahoja kuin
ruumisröykkiöissä kyykkivät mielipidepajatsot?

Kysyn teiltä siellä apaattisissa kotikasinoissa
voisimmeko viimeinkin vetää johtopäätöksiä
kaikista aiemmista kiipeilyonnettomuuksista,
yleistää varoittavista esimerkeistä ja tähdätä
jonnekin muualle kuin roskakasan laelle?

Kehittäjät, kun kaikkien koemaistajien asiakastilit
hiljenevät, teidän olisi syytä olla huolissaan.

Kun kaikki visionäärit, pioneerit ja futuristit
ottavat ja muuttavat rajaseutujen laitamille,
päättävät keskittyä nauttimaan nykyhetkestä
ja leikkivät kyyneliään pyyhkien lapsuutensa
nukkavieruilla leluilla, olisiko viimeistään aika?

Kehittäjät, ottakaa vastaan edes yksi parannusehdotus,
jolla kissa saisi suoran kannustimen syödä sinappia.

Ohjeistakaa huipun ylle leijuva keinoälykopteri
lähettämään liikkumatonta kuvaa ruumisketjuista
ja roskakasoista kellon ympäri kaikilla kanavilla
kaikkiin laitteisiin, eikä muita lähetyksiä sallita
ennen kuin ylängöillä vallitsee huimaava utopia.

Kehittäjät, tuijotatte nyt sitä mitä tuotitte: raadollista roskaa.
Veivatkaa pelikelvotonta perintötunkkia keskenänne.

 

Kaivaudu omasta haudastasi

Kuolema istuu pöydässä, silti ruoka maistuu
tietoisuus on sammunut, mutta elämä jatkuu

Kuolema tiskaa astiat, kuolema vie roskat
kuolema tuo leivän pöytään, ystävämme kuolema

Kuolema soittaa naruun kiinnitettyä kelloa
olen valmis nousemaan, nyt saa kaivaa ylös

Kuolleet katsovat ikkunasta, kun elävät eivät katso
tanssivat omalla haudallaan, koska mikään ei liiku

Eikä alitajunnasta nouse mitään kummallista
peruspiirteet vastustavat tunnepohjaisia hyökkäyksiä

Meillä on idea kuolemasta, siinä mukavassa mielessä
vain vanha tuttu kuolema möyrii kosteassa mullassa

Katso mikä mahdollisuus hautakummusta paljastuu
kaivat tunnelin kohti valoa pohjalta alkaen

Onko sinulle jo varattu elämä elämän ulkopuolelta
vai onko vain kylmä hiljaisuus merenpohjassa

Kierrän näissä kylissä tekemässä nöyrää käännytystyötä
tämä on muistopuheeni sinulle, kuitenkin kuolet

Epäelävä raato vain syötetään satunnaisille madoille
jos pienelle ihmiselle itselleen ei kelpaa

Paahdat kuin lopussa odottaisi kiitos eikä kuolema
käännä takaisku tilaisuudeksi, tee siitä elämäsi

Ota mieluummin isku ihmisyyteen ja kumma kuolema
kuin muutama lisävuosi normaalia elämää

Kuolema on pelkkä muotoseikka, arkinen rutiini
verenpisara allekirjoitukseksi, tehdään reilu hahmoremontti

Epäkohteliasta olisi sanoa unohtaneensa

Luen joka ilta ennen kävelyretkeä
erikoisesta instituutiostamme
lohtunaisista ja pölkkypäistä
siirroista turvallisille alueille
teattereista ja saappaista kentällä
täydellisen rauhan taivaallisesta valtiosta
puhdistuksista ja riemuleireistä
jotta mittasuhteet säilyisivät.

Koiran etsiessä istumapaikkaa pusikosta
pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan hiljaista
ikuista talvihämärää tähtien välissä
kaukaisen tehtaan vaatimatonta huminaa
tyhjää kauneutta kaiken yläpuolella
virtausta kuivuneen valtameren pohjassa
pilareiden valtavia varjoja
samasta syystä.

Epäkohteliasta olisi sanoa unohtaneensa
kuinka lapset rikkovat minkä aikuiset korjaavat
kuinka suu pilaa mitä kädet tarkoittavat
missä näyttämö loppuu ja katsominen alkaa
kuin emme olisi koskaan kumartaneet
kuinka tarkoituksetonta on yllättyä
kun nousemme kesken valoa vasten
tai jättää kertomatta.

Madot kutsuvat mätänevää ruumista jumalaksi

Ennen, kun mentiin väkisin naimisiin,
metsästäjät seurasivat armeijoita myyden saalista.

Keräilijä-vaihtajat antoivat sadon kasvaa metsässä,
kärrymiehet noukkivat eläinten luita kaduilta.

Naisen työ oli pukeutua mustaan ja surra luurankoa,
iskeä oopiumia polvitaipeeseen ennen oopperareissua.

Nämä heikot madot palvoivat itkuista ihmisuhria,
kutsuivat tikussa mätänevää ruumista jumalaksi.

Silloin, kun jäätä leikattiin järvestä ja myytiin lohkareina,
pää täytyi saada sekaisin keinolla millä hyvänsä.

Miehet kerskailivat kuinka sairaita ovat, kuiskasivat teoistaan tuuleen,
huusivat ihmisille itsestään, lauloivat ylistyslaulua häviäjästä.

Heille, jotka kirjoittavat elämänsä yhtä lyhyeksi kuin pienen kylänsä,
voimmeko antaa heille vaihtoehdot vai täytyykö meidän valita ne heille?

Madoille, jotka ovat menossa takaisin jumalansa luokse
elämä on utuisen nekromantian kyllästämää kiemurtelua.

Sata kesää on liian lyhyt aika elää

Kuolemme edelleen jonkin puolesta
miekat palavat korkealla
ikuisuudessa

Ikuinen on valkoinen
lyhyt päivä kestää pitkään
sata kesää on liian lyhyt aika elää

Silmissä harmaata kohinaa
alkaa valtava metsästys
jonkin puolesta

Mutta juuri kun olen aikeissa
palavat miekat
ikuisuudessa

Unelmointi vie minulta vielä hengen

Toiveideni toteutumista odotellessa
ajattelin kaikkia maailman asioita

Ajattelin elämää ja maailmankaikkeutta
mutta ajattelinko niitä oikealla tavalla?

Pysähdyin pohtimaan miksi juoksen karkuun
juuri siksi minut ehdittiin saada kiinni.

Yritin saada itseni innostumaan
ja lähdin mukaan saadakseni jälleen pettyä.

Yritin laittaa itseni kirjaan, en sopinut.
Paiskauduin tuulilasiin ja minua vietiin.

Olin niin että asia voi olla vain niin
mitä tapahtuu on se miltä tuntuu.

Otin särkylääkkeen etten tuntisi kylmää.
Sisäelimet leijuivat ohi kuin itsestään.

Kaikki tunnit ovat nykyään samanlaisia
lyhyitä kouristuksenomaisia asentoja.

Kaikki oleminen on mahdollisuuksina
loppu leijuu kaiken yläpuolella.

Kun näyttelen tahtomattani nukkuvaa
musta maailma mönkii ääneti esiin.

Ystävämme pimeydestä

Älä lihasta huolestu
älä mustasta metallista
jäihän meille hänen verensä
ja musta silkkinen ihonsa
älä huolestu epäpyhästä hengestä
pimeydestä tunnelin päässä
nuotion hakkaavassa rytmissä
hän oli myös minä
älä huolestu tähtien väristä
katso kehiä kehien kehissä
kahta metallista puunlehteä
vastaparien välistä jännitettä
ei syytä huolestua
seinät on tehty teräksestä
pitkät kasvot nuotiossa
ystävämme pimeydestä

Haudassakin hän vain nukkuu
Kuolleenakin hän vain nukkuu