Toiveideni toteutumista odotellessa
ajattelin kaikkia maailman asioita
Ajattelin elämää ja maailmankaikkeutta
mutta ajattelinko niitä oikealla tavalla?
Pysähdyin pohtimaan miksi juoksen karkuun
juuri siksi minut ehdittiin saada kiinni.
Yritin saada itseni innostumaan
ja lähdin mukaan saadakseni jälleen pettyä.
Yritin laittaa itseni kirjaan, en sopinut.
Paiskauduin tuulilasiin ja minua vietiin.
Olin niin että asia voi olla vain niin
mitä tapahtuu on se miltä tuntuu.
Otin särkylääkkeen etten tuntisi kylmää.
Sisäelimet leijuivat ohi kuin itsestään.
Kaikki tunnit ovat nykyään samanlaisia
lyhyitä kouristuksenomaisia asentoja.
Kaikki oleminen on mahdollisuuksina
loppu leijuu kaiken yläpuolella.
Kun näyttelen tahtomattani nukkuvaa
musta maailma mönkii ääneti esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti