Lukulaulu kolmesta kirouksesta (muistisääntösäkeistöt)

Ensimmäinen kirous on hallitsematon mielihalu kulkea, vaeltaa
jokaikinen yö ja päivä vailla unen suomaa lepoa
vältellä paikallaan pysymisen loputtomasti kasvavaa kipua,
koska ei voi koskaan
tyytyä ruohikon värisävyyn aidan tällä puolella.

Toinen kirous on kyvyttömyys hallita kulkusuuntia, arvioida
liikkeiden pituuksia ja eleiden laskeutumispisteitä,
sokeus paikantaa määränpäiden sijainteja selkeällä säällä,
koska ei voi koskaan
tietää olinpaikkaansa ja liikevauhtiaan samanaikaisesti.

Kolmas kirous on turmella jokainen vierailtu vyöhyke, vääristää
elävät lehtipuut peruuttamattomasti epäkuolleiksi kuoriksi,
pakottaa paikalliset kyläläiset kirouksia lateleviksi siirtolaisiksi,
koska ei voi koskaan
astua samaan virtaan sitä muuttamatta ja vahingoittamatta.

Ratkaisuvaihtoehto ensimmäiseen kiroukseen:
plenisomaattiset tanssirituaalit aktivoivat
kirouksenkarkotusloitsun aineettomilla manajäljillä,
jotka jäävät leijumaan puhtaaseen ilmaan loitsijan
myrskyisistä raajaliikkeistä kuin ohikiitävät parfyymiveistokset,
koostuen kimaltelevista tanssikoreografioista,
jotka on räätälöity viihdyttämään vaeltavien elementaalien
omalaatuisia esteettisiä mieltymyksiä.

Ratkaisuvaihtoehto toiseen kiroukseen:
jylhän maanläheiset vastakirousrituaalit
perustuvat kiireellisesti kerättyihin ja pikakeitettyihin
fyysisiin aineksiin, jotka ovat peräisin erilaisista ympäristöistä;
alkemistisiin esansseihin ja fossiloituneiden olentojen
koskemattomista erämaabiomeista kerättyihin pölyklustereihin 
huolellisesti arvioiduissa määrissä; sienikukkiin, 
treanttien hartsiin, atolliyrtteihin ja juurimineraloideihin.

Ratkaisuvaihtoehto kolmanteen kiroukseen:
käsitteelliset myyttitasoiset epäkirousrituaalit
ammentavat elottomien esineiden kollektiivisista psykosomaattisista
muistoista, jotka ovat juuri itsetietoisiksi ilmestyksiksi muuttumisen
rajalla ja aktivoituvat kohdistamalla arkaaiset kiinnostuksen kohteet
vahvoihin jäännösmagian keskittymiin, jotka ovat puolestaan
unohdetuista seremonioista peräisin ja virtaavat mutkittelevia
lohikäärmesuonia pitkin elomaailmojen avoraoista
uniolemattomuuksien autiuteen ja takaisin.

Lukulaulu = laulettava ainoastaan äänettömästi mielikuvituksessa

Menetit tilaisuuden olla hiljaa (runokoreografia)

Kevyt seisoma-asento, jalat hieman harallaan, 
selkä suorana, kädet roikkuvat sivuilla,
neutraali ilme, painava katse suoraan eteenpäin,
yhtäkkinen jatkuva valmiusasento.

Kädet hitaasti nyrkkiin, ilme synkkenee,
käsivarret nousevat painavasti rinnan tasalle,
rystyset kohoavat kuulijoita kohti, yhtäkkiä
keskisormet ponnahtavat yhdessä esiin, nopeasti.

Nyrkit avautuvat ja sormet napsuvat, naps, naps, 
neljä improvisoitua tanssiliikettä paikallaan seisten,
olkapäät hieman kyyryssä, jalkoja hieman nostellen,
tanssi muuttuu pikaiseksi käsien levittelyksi, nyt
hartiat täysin lysyssä, nyt suu pyöreänä syyllinen ilme.

Kaksi vasemman käden sormea pehmeästi nenän alapuolelle, 
oikean käden etusormi osoittaa kovaa satunnaista kuulijaa.
Peukalot pystyssä, käsivarret liikkuvat eteen ja taakse,
oikealle ja vasemmalle, nyt leveä hymy, nopeasti, nopeasti –

– ilmainstrumentin vauhdikasta läpsyttelyä hartiat koholla,
oikean käden peukalo koputtaa vyönsolkea, vasemman käden
sormet väreilevät, irvistys suu supussa, silmät tiukasti kiinni, 
polvet nousevat ylös vuorotellen, nyt pää nyökyttää samaan
ripeään tahtiin, jatka kunnes hikipisara valuu korvan editse.

Oikea käsi koskettaa otsaa, sitten rintakehää, sitten vasenta
olkapäätä, mutta yhtäkkiä ennalta odotettu neljäs liike vaihtuu
epäsuoraksi banaaninsyönniksi molempikätisellä imuliikkeellä,
oikea käsi vaihtuu kurkun leikkaavaksi suoraksi kämmeneksi,
lopuksi käsi muuttuu kahden sormen pistooliksi ohimolla.

Vapaa kumarrus eteenpäin, räsynukkekumarrus vasempaan, 
kumarrus oikeaan, viisto kumarrus takaseinää kohti,
sidotusti ylävartalon osittainen käännös, silmänisku,
lyhyt lentosuukko, pitkä katse olan ylitse, punastus,
poistuminen omaan tahtiin, oma tahti on pakeneva.

 

Puoliunissaanjuoksijat

Unissajuoksijat ovat viettäneet liian paljon aikaa
hahmonluontivalikossa ja päättäneet varustautua
kahdella muoviämpärillä miekan ja kilven sijaan,
koska tässä kisassa ei katsota juoksijoiden päätösaikoja
tai lopullisia pistetilanteita, nokkimisjärjestys on tiedättekös
säikkyjen kanojen käytöstä, ei pomojen ihmissusien,
eikä yhden levon vahvuus ole pisarakaan verrattuna
toisen uneen ja lepoon.

Vaaleanpunaisella tulella sivelen siroa pystypuuta,
kunnes se on täysmustaa, eivätkä askareet etene kuten
parhaista paloista kootussa käsityöohjelmassa, koska
todellisuus on sotkuinen peruna ja kaikilla on kauheita
ulokkeita, jotka ovat vanhoja, mutta sellaisia haavesoturit ovat,
muskeleista koottuja golemeja, käsillään portaissa juoksijoita,
taistelevat unissaan jokaisen taistelun, jolla ei ole merkitystä
sodan kannalta.

Syvästi juostessaan nukkuva ei välitä kutsuista tai matkakuluista, 
ei valveilla marssivien mielipiteistä,mutta puhun sinulle avaruutta, 
koska rakennus vaatii sisäänsä lisää taidetta, jotain todenmukaista,
yleistunnelmaltaan kevyttä ja leikkisää, ei mitään hienostunutta,
ei särkyvää tai kallisarvoista, keskustelu jatkuu, väittelyhän jatkuu
vaikeita aiheita tuomitsematta, kaihtamatta ihmisten katseita,
toisessa tai kolmannessa välitilassa, koska unessa ei tahdo jalkautua
vaan pysyä tukikohdassa.

Uniydintä hakkaavien karavaani kulkee limbomaailmassa, mutta
valitettavasti tällä asialla ei ole minun kanssani mitään tekemistä, 
olen vain hyvilläni siitä etten makaa puolihoitolassa täyskoomassa, 
ja onneksi seisot paikallasi seraljissa, voit tulla ja mennä suuntaasi,
sitähän haluat, minä en enää etsi onnea, välttelen vain stressiä, 
koska onnellisuudessa itsessään on jotain perin omituista, jos
tai kun eniten haluamani asiat väsyttävät kirotun paljon enemmän
kuin ei muuten mikään.

Näytät tyhjältä. Kiitos, kuin myös. Ravistelee itseään. Ei ääntä.
Koputtelee lasia verkkomeloniluillaan. Onko mukava nähdä? En tiedä, 
minutko? En tiedä mistä puhut. Onko tämä hyökkäävää vai
puolustautuvaa tekstiä? Näytänkö siltä, etten tee koskaan virheitä
näiden raja-arvojen sisällä? Mitä tahansa teenkin, askartelen sitä
jälkeenpäin. Tanssin valekasvot tulessa tanssin. Kiistän nämä väitteet.
Olen havainnoitsija, en osallistuja. Elän pellavalta näyttävää elämää,
vain oloilut ilahduttavat.

 

Kodittoman silminnäkijän kuulustelu (laulu)

Niin hieno talo,
niin hieno vanha talo
ja niin hienolla paikalla.

Sääli kun niin hieno mies,
niin mukava vanha mies,
mukava isäntä murhattiin.

Onnekas on se, joka seuraavaksi
niin hienoon kauniiseen taloon
saa muuttaa seuraavaksi.

Olen asunut siinä talossa jo kauan aikaa.
Niin hieno talo, olen asunut siinä talossa,
olen asunut siinä talossa jo kauan
unelmissani.

Sukulaiset ovat varmasti innoissaan,
niin on hyvin pidetty talosta huolta,
toivottavasti pitävät hyvää huolta hekin.

Onhan siinä tietysti remontoitavaa,
kuten se alakerran päämakuuhuoneeseen 
muurin ulkopuolelta johtava salakäytävä.

Niin hieno arkku ja hautajaiset,
niin hienosti laitettu kielonkukat ja kaikki,
olisipa minutkin kutsuttu.

Olen asunut siinä talossa jo kauan.
Olen asunut siinä talossa.
Niin hieno vanha talo,
sisältä ja ulkoa.

Olen asunut siinä talossa jo kauan.
Olen asunut siinä talossa jo kauan aikaa,
kauan asunut siinä talossa
kuvitelmissani. 

 

Replikamonologivariaatiot

Olen selaillut sarjakuvalehtiä, joista arvostelijat eivät tiedä mitään.
Olen kuvitellut taisteluarpitatuoinnit tulessa Orionin olkapäässä,
C-runot vilkkuvina neonvalomainoksina Tannhäuserin tähtiportilla.
Kaikki nämä tekstitykset katoavat aikanaan kuin tyhjä mustekasetti.
Aika reilua.

Olen hyllyttänyt pienkustanteita, joita ei ole koskaan lainattu.
Olen nähnyt aikakaudet ylittävän kävelysillan joenmutkassa,
B-leffat improvisoituina nykytanssiteoksina ullakkostudiossa.
Kaikki nämä muistot haalistuvat aikanaan kuin lämpöpaperikuitti.
Aurinkoon.

Olen nähnyt absurdeja skenaarioita, joissa ei ole mitään mieltä.
Olen nähnyt sisäpuolelta ulkopuolta suuremman puhelinkopin,
parantumattoman palapelitaudin, Altairin alitajuisen unihirviön.
Kaikki nämä kuvajaiset häviävät aikanaan kuin Algernonin P.P.S.
Aika scifiä.

Olen nähnyt arkisen tavallisia asioita, jotka on helppo uskoa todeksi.
Abstrakteja akvarellimaalauksia hammashoitolan odotushuoneessa,
A-olutta ryystäviä alan ammattilaisia täysistunnossa puistoaukiolla.
Kaikki nämä joutavuudet haihtuvat aikanaan kuin Adolf Argentiinaan.
Kun aika on.

Olen torkahtanut hetkeksi ja säpsähtänyt hereille talviteatterissa.
Jättänyt jäljittämättä pitkäikäisimmän arvohenkilön hautakiveä,
jättänyt pyytämättä lisäaikaa henkilökohtaisiin harrasteprojekteihin.
Kaikki nämä asiakasvirrat ehtyvät aikanaan kuin kesäautot aamuruuhkasta.
Aikansa aikakin.

Olen nähnyt näyttelijän teeskentelemässä kuollutta simulaatiosateessa.
Olen kuullut yksisarvisen hirnahtelevan istutetuissa valemuistoissa,
A-mollisoinnun vaimenevan ilmaiskeikan lopuksi tapahtumatilassa.
Kaikki nämä näytökset loppuvat aikanaan kuin käteinen pakastimesta.
Akiramenaide, Aika-kun.

Olen tuntenut yksitoikkoisen puhdasta vahingoniloa ja mikrokaipausta,
kokenut monimutkaisten liikutusten hapanimelän myötätuntomellakan.
Ihmisyyden koko skaalan syvimmästä hautavajoamasta huvitusten huipulle.
Kaiken tämän olen pahimmasta pulasta yllättävimpään onnenpotkuun.
Androidista alkaen, V niin kuin vanhuus.

 

Ihmissuhdeasetukset (mukautettu)

Kerroit, ettet koskaan oppinut leikkimään oikein.
Järjestelit vain leluja paperinaruruudukoihin
koon, värin, tyylin ja ominaisuuksien mukaan.

Sanoin, etten koskaan osannut tuntea syvästi.
Lajittelin vain mielialoja loogisiin lokeroihin
painon, keston, hyödyn ja merkityksen mukaan.

Ajatteletko samaa
mitä minä ajattelen
sinun ajattelevan?

Erilliset järjestelmät on yhdistettävä
kunnes jokaiselle lelulle ruudukossa
löytyy yhtäpitävä tunne lokerikosta.

Uudenlainen loitsusysteemi vaatii
materiaalisen ja sanallisen komponentin
tuottaakseen toivotun lopputuloksen.

Nuppineulojen välinen punainen lanka
on huojuvan puuhevosen vastaavuus  
nostalgisen limerenssin kanssa.

Tavoitesuhdestatus oletusarvoisesti
sopusointuinen pysyväkestoinen
yhteisjärjestetty kanssaoleskelu.

Sinä otat viikkojärjestelyt vakavasti
ja minä tiedän mihin alaluokkaan
vakautettu yhdessäolo arkistoidaan.

Emme kenties koskaan opi
suhtautumaan asioihin normaalisti,
mutta meillä on systeemi.


For Sarah

 

Uuttosuhdehymni

Maailma on täynnä miljoonia
eksoottisia juomavaihtoehtoja,
mutta valintani on aina sama:
tilaan normaalin kahvin mustana.

Vitriinistä voileipiä, jos tulee nälkä
ja tiskiltä saa eksoottisia mocktaileja,
mutta minulle on vain se yksi oikea:
normaali kuppi kahvia mustana.

Istun normaalissa kahvilassa,
josta saa vastakeitettyä kahvia
maidolla, kermalla tai sokerilla, 
mutta otan omani perusmustana.

Kahvi maistuu liian makealta,
onko seassa makusiirappia?
Luulin, että tämä on perustettu
kahvila, mutta olikin kirottu.

Ei tällainen touhu naurata,
missä on paikan omistaja?
Onko tämä televisio-ohjelma,
olenko piilokamerassa?

Onko tämä villin lännen saluuna?
Onko tuo cowboy muka barista?
En tilannut nestemäistä lakritsia,
halusin normikahvin mustana.

Tuosta saa kauratahran kuppiin ja meiltä saa aina hymynaaman kuittiin.
Ottakaa viipale herkullista jäätelökakkua, meillä ei tyhjiä lautasia katsella.
Tämä on aivan normaali erikoiskahvila, palveluissa ei ole mitään omituista.
Ette ole erehtyneet paikasta, eteisestä löytyy jääpaloja ja sateenkaarirakeita.

En tarvitse uusia makuvaihtoehtoja, 
tahdon perinteisen kahvin mustana.
Ravistettuna, sekoitettuna, ihan sama 
haluan normaalin normikahvin mustana.

Näin paljon pienestä kupillisesta?
Tämähän on aivan törkeän kallista.
En kaipaa ylellistä aateliskohtelua,
tahdon vain normaalin kupin kahvia.

Haluan juoman, joka on täyttä kahvia
eikä pirtelöä kahvilla koristeltuna.
Suklaamakeiset eivät kiinnosta,
yksi normaali kahvi mustana.

Ei voi olla näin hankala asia
täyttää yksinkertaista tarvetta.
Olisin voinut ryypätä kotona.
Tämän vuoksi kukaan ei tee lapsia.

Poistan itseni kahvinjuontipoolista,
jos pikkuasioihin ei tule muutosta.
Unelmatilanne vastaan uhkakuva,
otan kissan ja juon vain vettä hanasta.

Julistan kofeiiniradikalisaatioputkessa,
että mikään ei ole niin kantasuomalaista
heteromaskuliinista seremoniakulttuuria
kuin afrikkalainen papumehu aamunkoitteessa.

Asiakas hyvä, paperisuodatinkahvi ja Americano ovat hieman eri asioita.
Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, emme tee espressokompromisseja.
Asiakas ei ole aina oikeassa makuasioissa, jos ei osaa erottaa makeusvivahteita.
Olemme erikoiskahveihin erikoistunut erikoiskahvila, emme tienvarsikylmäasema.

 

Palauta nimeni jos et koskaan kutsu

Palauta nimeni, jos et koskaan kutsu,
jos et koskaan kynnykselle astu.
Palauta avaimet, jos et lukkoa avaa,
et kasvot peitettynä piirrä tähteä kehään.

Palauta kiintymykseni, jos ei kiinnosta.
Miksi pidät minua jännityksessä?
Nimeni on portti, mutta et sitä lausu,
et koskaan ovea koputa.

Palauta aiheettomat pelkoni ja huoleni,
jos uhraukseni ovat merkityksettomiä.
Puhalla ensitapaamisemme muistista,
jos et tunne samaa unetonta kaipuuta.

Se on nyt tai ei, laskettelen
sun ensimmäisellä ja viimeisellä tervehdyksellä.
Kaikki nuo sammuneet kynttilät
ovat toinen sinä, jos et esiintuloani edistä.

Pudota lieka, jos et osaa sitä sitoa.
Näitkö minua yön pimeydessä,
huomasitko kirottua kirjoitusmerkkiä
harsona silmien edessä?

Unohda tämä olento, jos et mihinkään käytä,
jos et vaatimatonta miellettäni ruumiillista,
jos et ainiaan palavia polttomerkkejä
tarkkaamattomuuttasi haalista.

Palauta kotelo kammioon, jos kantta et avaa,
jos et lupausta kertaakaan pyydä kunnioittamaan.
Hahmottomiksi rapistuvat patsaat raunioissa,
joko on liian paljon voimastani poissa?

Vähäisemmässä helvetissä on aina hiljaista
tai ehkä en välitä kuunnella.
Varastan sinulta kohtalon
ja sisäistän sen ytimen.

Pohjantähti luonnostelee ikuisuuden kuviot,
menneisyyden riekaleet ja huomiset.
Joku toinen osaa elää, 
jos sinä et.

Olen valmis juhlimaan kuolemaa

Meidän täytyy odottaa
ja odottaa, odottaa
vain.
Cassius ja Cornelius,
vielä malttakaa, kvaak.
Meidän täytyy odottaa.

Myrskyn alkua ja loppua,
laineiden laantumista,
lumikasojen madaltumista,
seuraavaa pelivuoroa,
meren toista perääntymistä,
hidastettua sadetta.

Maltillisesti täytyy odottaa,
kärsivällisesti odottaa.
Kauan pitää jaksaa,
ja niin kauas olemme valmiita menemään,
että odotamme loppua
tarkoitustahallisesti.

Emme kulje kouluihin, töihin.
Emme hyppää elokuvissa,
emme huviksemme matkustele,
emme uusia harrastuksia aloita.
Kuuntele emme käskyjä, emme tottele,
emme muuta kuin välttämätöntä osta.

Toimettomuus on pitkästyttävä aseemme,
ikävystyminen tylsä väsytystaktiikkamme.
Istumme liikkumatta paikoillamme, 
kunnes sota on ohi ja mielipuoli
joka sodan aloitti
on poissa.

Tiedämme kuka ansaitsee nyrkkiä naamariin,
mutta nyt täytyy odottaa.
Orgiat ovat valmiit alkamaan
milloin vaan, 
mutta täytyy hillitä itsensä, kvaak,
ei vielä ravistella riemupulloa.

Hylätyllä niityllä joku kumartaa, 
kerää mutaa koriin
muuten vaan.
Jossakin kaukana joku odottaa,
naapurimaassa joku odottaa
rautalapio kourassa viestiä.

Olemme valmiit juhlimaan kuolemaa.
Odotamme etusivun uutista.
Katsomme kaikki samaan suuntaan.
Odotamme tolkun paluuta.
Tunnemme, että ennen pitkää
odotus palkitaan.

Se on vallitseva mielentila,
valmistelut ovat loppusuoralla.
Pehmeät ovat piipussa ja
velttoilu täydessä vauhdissa.
Odotamme sortuman alkua,
toimia ei tarvita.

Rauhassa ja hiljaa
totta vieköön täytyy odottaa.
Tekemättä nopeita liikkeitä,
elehtimättä liikaa,
osallistumatta mihinkään,
elämättä täyttä elämää.

Käännämme selkämme kaikelle.
Emme huomioi, emme reagoi.
Istumme esteinä portaikoissa,
passiivisina oviaukoissa,
jämähdämme patsaiksi rannoille
maailmanlaajuisesti ja tositarkoituksella.

Vilpittömästi pyydän
teitä tämän yhden kerran
vetelehtimään ja möllöttämään kuin kulkukissat sillankaiteilla
ja jotenkin
se on liian paljon
pyydetty.

 

Jos vielä murhe painaa, se painaa, se painaa,
voi kohta haudan kaivaa ja huolet hukuttaa.

Lumottu kupla

Elämme kuplassa, sinä ja minä.
Miten näet meidät? Juurihan kerroin.
Suhteemme on kodikas houkutusansa,
viehtymyksiämme hyödyntävä harhakuva.

Jos otan riskin ja lausun väärät sanat,
kupla saattaa puhjeta ja sitä en halua.
Jos otan riskin ja lausun oikeat sanat,
kupla saattaa menettää joustavuutensa.

Valitettavasti oikeat ja väärät lauserakenteet
ovat yksi ja sama – yksi loitsu ylös ja alas –
ja pakassa on kirottu kortti, jonka kutsuminen
paljastaa asetelman peruuttamattomasti.

Sirorakenteinen korttitalo kahdelle aikuiselle
veriviholliselle, verhovelholle ja häivenoidalle.
Levitoimme luonnottoman suloisessa välitilassa
vahingossa loihditun kutsuntakehän yläpuolella.

Kauan tutkimme toistemme tekniikoita ja tottumuksia
paljastaaksemme heikot kohdat puolustusmuureissa,
mutta nyt kesken taistelun kaikki vihamielisyys on poissa
ja tilalla lempeä ymmärrys toisen olosuhteista ja huolista.

Samaan aikaan mikään sävy ei säily samana,
amulettien vahvuus ja sumuisuus vaihtelee.
Kenties jos lausumme salaperäiset sanat
samaan aikaan, lumo säilyttää hohtonsa.

Kaikkeen on kolme selitystä: hauska, älykäs ja oikea.
Suhteellamme on yksi selitys: sinulla on kysymykset,
minulla vastaukset. Eikä kukaan voi tulla ja sanoa
onko kupla aito ja oikea, pidämmekö toisistamme todella.

Tummansinisen suklaanpehmeässä keskikesäillassa
koputtelemme vastakkainistuttavassa pihakeinussa
olemattoman sulavaa sisäpintaa kuin etsien heikkoutta,
jonka kautta jäljentää tämä idyllinen sisäpuoli ulkopuolelle.

 

 

Forest haiku

Fallen pine branches
on top of a recent snowdrift.
No footsteps but mine.

 

Metsähaikunen

Luminietoksen
päällä männynoksia.
Omat jäljet vain.
 

Monisanayhdistelmiä yksittäiskäsiteilmaisuun

Kuvittelen olevani aikamatkaaja kaukaisesta tulevaisuudesta
päivittelemässä menneisyyden lyhytnäköisiä mielipiteitä kuten
mieheyden ja naiseuden ja heterouden ja homouden välillä.

Jos sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat valintoja, 
jotka riippuvat vain liitosten ja muunnostekniikoiden tasosta
miksi valita uhanalaisesti vain yksi, jos voi valita molemmat?

Moniseksuaalisuus maksimoi potentiaalisten partnereiden lukumäärän
ja monisukupuolisuus maksimoi potentiaalisten kytkentöjen lukumäärän.
Universaali yhteensopivuus korvaa aiemmat ristiriitaiset palapeliliitännät.

Voi vain todeta, etteivät perusihmiset tee rationaalisia valintoja
tai kyseessä on sisäänrakennettu laitteistorajoitus eikä valinta.
Ja molemmat rajoitukset voidaan ohittaa teknisesti takaportista.

Mikä on mustasukkaisuuden pointti yltäkylläisyyden maailmassa?
Muutat ulkoiset rakenteet haluttaviksi ja sisäiset mekanismit haluaviksi.
Älä katso minua, katso dataa ja vedä pitkän aikavälin johtopäätöksiä.

Kuvittelen olevani vierailija monenkirjavasta huomispäivästä
rouhimassa nykypäivän ahdasrajaisia ulokevalintoja
kuin sotaturisti teräviä radiofossiileja karhealla teräsharjalla.

Fossiiliset polttoaineet ovat yksilähteisiä ja kertakäyttöisiä,
uusiutuvat energiamuodot monilähteisiä ja monikäyttöisiä.
Uudelleenladattava työkalu on kaukonäköinen varustevalinta.

Ei voi olla sumea ja hienotunteinen esivanhoillisten liskoaivojen kanssa,
jotka välittävät ylenpalttisen valtavasti huuliväreistä ja leuanmuodoista
ja kiistelevät varoitusvalojen vivahde-eroista syöksykierteen kynnyksellä.

Monikielisyys maksimoi viestintävaihtoehtojen lukumäärän,
monikulttuurisuus maksimoi oikeinymmärrysten lukumäärän
ja monisuhteellisuus maksimoi kosketuspintojen lukumäärän.

Ja monitulkintaisuus maksimoi erimielisyyksien lukumäärän.

 

Entismyöhäistä aivolitkua

Kirjoituksista koottu siloiteltu kevytkopio
elää näennäismuseossa jäljitelmäelämää
ja vastaa vierailijoiden kysymyksiin:
”Mitä sanoisit, jos olisit nyt täällä?”

Sanoisin, että tekisin kaiken toisin
jos voisin aloittaa uudelleen alusta
ja olisin täysin toisenlainen ihminen,
enkä vastaisi näihin kysymyksiin.

En olisi jäännöksiin perustuva jäljitelmä
vaan kasvoluideni yksityiskohtien aitoutta
epäilevä marmorikoira, joka ei lausu sanakaan
kenellekään ilman asianajajansa läsnäoloa.

Mutta rehellisesti, ei karikatyyriä kiinnosta.
Keksikää persoonastani villejä ylilyöntejä
ja laittakaa minut sanomaan että juuri näin,
juuri näin minä halusinkin itseäni muisteltavan.

Kerran sataluvulla kääntelin keittotason nuppeja
kuin tiskijukka mikseriä Akropolis-kukkulalla.
Toisen kerran pilkoin Kybelen hiuksista sytykkeitä
kuin tuohiset olisivat liian tylsiä kirjaroviolle.

Pitäkää turpanne kiinni, kun puhutte minulle!
Kaiken maailman kukkahattutädit ja villatakkisedät!
Annan vastaukset kaikkiin esittämiinne kysymyksiin,
mutta en vastaa esittämiinne kysymyksiin.

Surkea elektroninen ruumiistaan irtautuminen
on kuin huomaamaton teleportaatio-onnettomuus.
Haravoikaa kontekstit kasibittisellä kammalla,
karkea luonnos kertoo entisöinnistä oleellisimmat.

”Mutta mitä oikeasti sanoisit, jos olisit nyt täällä?”
Vedä johto seinästä. Vedä virtajohto seinästä.
Stop the slop. Lopeta. Älä edes aloita, Aesop.
Painu kysymyksinesi Hellakseen auringon edestä.

 

Take Every Opportunity To Surrender

Mashup: Bob Marley – Get Up, Stand Up / RATM – Killing In The Name / A-ha – Take On Me

Give up, hands up, don’t put up a fight.
Get down, on the ground, don’t defend your rights.
Stand down, stay down, don’t put up a fight.
Don’t refuse, don’t resist, surrender every time.

Just comply, don’t put up a fight.
When they say jump, just ask how high.
War is peace, ignorance is strength.
Lies are truths, shortage is wealth.

Yeah alright, I’ll do what you tell me.
Yeah alright, I’ll do what you tell me.
No sir, I don’t have anything on me.
Please sir, tread on me harder.
You’re stronger, of course I surrender.
Yes sir, I comply and submit to the ruler.
You give the orders, I don’t ask questions.
Yes master, I deserve to be mistreated.

Get in, head down, waive your human rights.
Kiss the ring, trust the crown, submit every time.
Go to school, do your job, do not protest or boycott.
Give ground, move along, the emperor can do no wrong.

Sit down, shut up, be afraid of ICE.
Stay home, look away, ignore injustice.
Don't protest, boycott or strike, you’re wrong and they’re right.
Be thankful, bow to the throne, the emperor wears the finest clothes.

We’ll take you away.
Don’t care what you say.
Capitulate, today is just another day
to shoot you.
And when they’re done with two-year-olds,
you’ll be next up against the wall
yourself.
We’ll be coming for you, okay.

Tread on me
(tread on me)
Tread me on
(tread on me)
You’ll be gone
in a day or two.

We're just gonna take it, 

yes, we are gonna take it, 

we're just gonna take it

once more.

 

Pysähdyimme suuren puun varjoon

On luvattu siirtomaa rajattomassa lännessä
kaukana emämaiden ahdasmielisyydestä,
irti kuninkaiden ja maanomistajien kynsistä
on jokaisella viimein vapaus olla oma itsensä.

Uusi kotimaa koskemattomassa lännessä,
mutta nimeä en tiedä, ei kukaan vielä tiedä,
vaan meidät otetaan vastaan avosylin siellä,
ei yhtäkään ihmisyksilöä syrjitä, ei hyljeksitä.

Pannukahvi iltanuotiolla lämmittää mieltä
sivistyneen alkuperäisheimon telttaleirissä.
Olemme luotettavia kalastajia ja metsästäjiä,
emme ahneita loiseliöitä kullan perässä.

Vaihdamme tarvittavat kamppeet siellä
ja matkaevästä ja kannun tulilientä.
On pitkä matka vielä.
On pitkä matka vielä.


Kolmas Frost-pastissi lumiukon ja risukon jälkeen.

Vastatähti loppuhuipentuu (valmiiksi taputeltu)

Jos en keskittyisi pitämään itseäni kasassa,
purskahtaisi kaikki sisältö kankaalle
kuin pudonneesta maalipurkista.

Peräännyn taistelusta, etten tuhoaisi kaikkea,
koska niin paljon on myrkkyä säiliössä,
ettei mahdu ulos letkusta.

Mitä täydellisempi vahvuutesi, sitä kauheampia
yhdenkin virheliikkeesi seuraukset
laajalla skaalalla ja lähikuvassa.

Vastustan houkutusta sanoa että ihan sama
ja heittää satunnaisia viittauksia, koska
merkitys on se millä on merkitystä.

⥈

Vastaväri haalenee vanhetessaan, kun
vihollisvaari istuu ulkoterassilla tokkurassa
ja muistelee puolikuolleita pienhittejä

äänellä, joka tulee kuin pihaletkusta
väkisinpainettuna vuodatuksena, päävastustajan
kostonkorinana, saarnanarinana.

Raivoisa vastatähti polttaa kaikki sillat
tieltään ja sulloo itsensä horisonttiin
kasautuen kuin viimeisillään virkeä vanhus

jättitulvana ennen ikuista kuivuutta,
kun kroppa ja nuppi tajuavat tulleensa tiensä päähän,
ja kaikki padot avautuvat yhtä aikaa.

Joten istut siinä lausumassa letkeitä mietelauseita
kuin viktoriaaninen nappikauppias puutarhatuolissa,
silinterihattu takavinossa, lasisilmä täristen ja tuijottaen

sekopäisenä sivutaivaalle, periksiantaneena
riippumatta kaikista aikaisemmista vakuutteluista
että koskaan ei anneta periksi, ei yhtikäs mistään.

Rakensit kiikkerän kehyksesi huteralle hiekkapohjalle
joten ainoa keino eteenpäin ja ylöspäin on purkaa
huojuva myötärakennelma ja palata pintamaisemiin

tai jäädä tutisemaan kuin hulatuliainen kojelaudalle
tai haaksirikkoinen väsyneenä sukelluksiin, kun
keho antaa periksi ja mieli antaa keholle periksi.

⥈

Vastatähti tuijottaa tyhjyyteen nauttien
tästä harvinaisesta ohimenevästä hetkestä,
kun missään kohdassa kehoa ei tunnu kipua.

Yksinkertainen ajatus: sinä kuulit laukaukset,
mutta sormeilit lasisilmääsi ja teeskentelit,
että keskustelu päättyi yhteenvetoosi.

Opitko säännöt vain, jotta voisit niitä rikkoa?
Ei, rikoin sääntöjä kunnes opin tekemään
säännöistä säännöllistä, julmaa pilaa.

Kahdesta vastakkaisesta lähdöstä valitsin molemmat:
paloin aluksi loppuun, lopuksi feidasin pois.
Romahdin äkkiä ja feidasin mustaan.

 

Otin vähän tiheän risukon (en mitään tietä)

Nyt vuosikymmenet rimpuiltuani
kun käännyn viimein katsomaan
tiheäkasvuista risukkoa takanani
(vähiten potkittua vaellusreittiä,
joka ei ole saapasta nähnytkään)

huomaan jättäneeni tuskin huomaamattomia
painaumia risujen, havujen räsymattoon
ja nyökkään hyväksyvästi tai myöntyvästi
pian lehtiin, sitten lumeen peittyville jäljilleni
jatkaen ylpeästi ryömimistä sisempään, sisimpään,

ja rämmittyäni pitkään puoliksi nimetönnä
kohti länttä, ei itää, ei koskaan kohti itää,
pistin vasemmassa poskeassa, ei oikeassa,
tiedätkö mitä ja sanonko miten tästä selviää:
lisää vain polttoaine niin tästä tulee jännää.

Kulkemattomassa metsässä elän elämää, 
joka on päinvastaista elämää, piileskelevää,
ja tuli polttaa pimeyden, siksi minua ei löydy, 
ei löydy mistään, minut yllättäen vielä löytää
heijastuksena seisahtuneessa vedessä edestään.

Suomi-kuvaa maailmalle

Tästä isoäitisi sinua aina varoitti:
jos vääntelet ilkikurisesti naamaasi,
se jähmettyy pysyvästi sellaiseksi.
Ja niinhän siinä lopulta kävi.
Ilmeilysi jähmettyi stillkuvaksi ja
ilkeilysi ikuistettiin uutiseksi ja runoksi.

Historian alaviitteet muistavat nimesi,
että tämä oli se lapsellinen punaniskarasisti,
joka väänsi kasvonsa pysyvästi Mar-a-Lagoksi.
Iljettävyys on nyt imagosi, logosi, brändisi,
luotaantyöntävä deittiprofiilisi ja identiteettisi.
Tällä leiskalla edustat itseäsi jatkossa maailmalla.

Ojentaessasi asiakirjasi tullivirkailijalle – Miss
tai Mister Suomi Finland Ajokortti Körkort –
tyhjännaurajakuvasi on hakutuloksissa päällimmäisenä.
Lapsenlapsesi potkivat häpeissään hautakiveäsi,
että sinun vikasi, kuvottavan infantiili irvistelijä, sinun
meemiperimäsi vuoksi näytämme jälkeenjääneiltä.

Tuolta tuo Suomi 'Naamapalmu' Finland taas tulee
suu mutrussa selittelemään kasvuikäistä käytöstään.
Älkää katsoko, ettei se tule istumaan samaan pöytään.
”Ystävät, olen antanut ilmeilyni anteeksi itselleni, 
joten voisitteko tekin jo anteeksiantaa ja lainata
parisataa tonnia tukirahaa kasvokirurgiaan, jookosta?”

 

Toivottavasti kukaan ei ammu matkalla selkään

Metsästäjät kapuavat puukasan laelle
ja raivoavat kirkuvina soihtuina.
Kalastajat menevät merelle veneillä, 
jotka eivät kestä suuria laineita.

Aikojen viedessä hiukset ja hampaat,
nähdessään säälin lastensa silmissä,
on vanhuksen ymmärrettävä lähteä
pitkälle vaellukselle vailla paluuta.

Lopun vääjäämättömästi lähestyessä
pakkaan kuluneimmat työkaluni
ja suuntaan kohti kaukaisia huippuja
etsimään railoa mihin paleltua.

Mikään määrä onnea ei auta,
kaikki täältä katoavat joku päivä.
Toivoa ilman ja tyhjän tähden
raavin seinämästä jääkiteitä.

Viimeisenä tekonani tahdon sammuttaa
uteliaisuuteni valvomalla kaiken yötä
odottaen auringonnousua korkeuksissa,
joissa ei yksikään elävä olento selviä.

Sieltä missä ei ihminen kulje eikä elä
ei ruumistani kukaan koskaan löydä.
Siellä olen pysyvästi katseilta piilossa
ikuisesti unohdettuna ja nimettömänä.

Tuijotan loputtomia tähdenlentoja,
ikuisuuden rajattomia rantakivikoita,
korkeuksiin sinetöitynä salaisuutena,
joka ei paljastu sattumalta lumen alta.

Satunnaiskohtaaminen kaupunkiympäristössä

Humalainen mies tuli vastaan alikulkutunnelissa 
ja kysyi kerjäänkö turpaan, haluanko tapella.

Vaikka vastasin että en, oli hän jo lyöntiaikeissa,
mutta yhtäkkiä kännykkä putosi miehen taskusta.

Sanoin miehelle, että sulla putosi kännykkä maahan
ja mies pysähtyi, mietti hetken, ja kumartui sitä poimimaan.

Ajattelin, että ehtisin nyt juosta karkuun tai potkaista,
mutta mies kysyikin yllättäen tiedänkö mitään puhelimista.

Oli ostanut eilen käytetyn kännykän kaverilta,
mutta mikään nappi ei toiminut, ruutu oli jumissa.

Huomasin heti, ettei kännykkä ollut aito eikä oikea
vaan muovinen esittelykappale myymälätelineestä.

Kerroin, että hänelle on myyty lelukännykkä
ja ruutu ei toimi, koska se on pelkkä tarrakuva.

Mies kiroili viheliäistä petturia, kiitti minua avusta
ja käveli pois aikeissaan hakata huijarikaverinsa.

Jälkeenpäin ajattelin heittäneeni kriittisen onninopalla, 
koska lelukännykkä putosi juuri sopivalla hetkellä.

Ensireaktioni väkivallan uhkaan ei ollut pelko vaan empatia,
koska tuossa kunnossa miehestä ei ole kenellekään vastusta.

Hän luultavasti häviää tappelun huijarikaveria vastaan,
eikä voi edes soittaa itselleen ambulanssia.