Olen valmis juhlimaan kuolemaa

Meidän täytyy odottaa
ja odottaa, odottaa
vain.
Cassius ja Cornelius,
vielä malttakaa, kvaak.
Meidän täytyy odottaa.

Myrskyn alkua ja loppua,
laineiden laantumista,
lumikasojen madaltumista,
seuraavaa pelivuoroa,
meren toista perääntymistä,
hidastettua sadetta.

Maltillisesti täytyy odottaa,
kärsivällisesti odottaa.
Kauan pitää jaksaa,
ja niin kauas olemme valmiita menemään,
että odotamme loppua
tarkoitustahallisesti.

Emme kulje kouluihin, töihin.
Emme hyppää elokuvissa,
emme huviksemme matkustele,
emme uusia harrastuksia aloita.
Kuuntele emme käskyjä, emme tottele,
emme muuta kuin välttämätöntä osta.

Toimettomuus on pitkästyttävä aseemme,
ikävystyminen tylsä väsytystaktiikkamme.
Istumme liikkumatta paikoillamme, 
kunnes sota on ohi ja mielipuoli
joka sodan aloitti
on poissa.

Tiedämme kuka ansaitsee nyrkkiä naamariin,
mutta nyt täytyy odottaa.
Orgiat ovat valmiit alkamaan
milloin vaan, 
mutta täytyy hillitä itsensä, kvaak,
ei vielä ravistella riemupulloa.

Hylätyllä niityllä joku kumartaa, 
kerää mutaa koriin
muuten vaan.
Jossakin kaukana joku odottaa,
naapurimaassa joku odottaa
rautalapio kourassa viestiä.

Olemme valmiit juhlimaan kuolemaa.
Odotamme etusivun uutista.
Katsomme kaikki samaan suuntaan.
Odotamme tolkun paluuta.
Tunnemme, että ennen pitkää
odotus palkitaan.

Se on vallitseva mielentila,
valmistelut ovat loppusuoralla.
Pehmeät ovat piipussa ja
velttoilu täydessä vauhdissa.
Odotamme sortuman alkua,
toimia ei tarvita.

Rauhassa ja hiljaa
totta vieköön täytyy odottaa.
Tekemättä nopeita liikkeitä,
elehtimättä liikaa,
osallistumatta mihinkään,
elämättä täyttä elämää.

Käännämme selkämme kaikelle.
Emme huomioi, emme reagoi.
Istumme esteinä portaikoissa,
passiivisina oviaukoissa,
jämähdämme patsaiksi rannoille
maailmanlaajuisesti ja tositarkoituksella.

Vilpittömästi pyydän
teitä tämän yhden kerran
vetelehtimään ja möllöttämään kuin kulkukissat sillankaiteilla
ja jotenkin
se on liian paljon
pyydetty.

 

Jos vielä murhe painaa, se painaa, se painaa,
voi kohta haudan kaivaa ja huolet hukuttaa.

Lumottu kupla

Elämme kuplassa, sinä ja minä.
Miten näet meidät? Juurihan kerroin.
Suhteemme on kodikas houkutusansa,
viehtymyksiämme hyödyntävä harhakuva.

Jos otan riskin ja lausun väärät sanat,
kupla saattaa puhjeta ja sitä en halua.
Jos otan riskin ja lausun oikeat sanat,
kupla saattaa menettää joustavuutensa.

Valitettavasti oikeat ja väärät sanaketjut
ovat yksi ja sama – yksi loitsu ylös ja alas –
ja pakassa on kirottu kortti, jonka kutsuminen
paljastaa asetelman peruuttamattomasti.

Sirorakenteinen korttitalo kahdelle aikuiselle
veriviholliselle, verhovelholle ja häivenoidalle.
Levitoimme luonnottoman suloisessa välitilassa
vahingossa loihditun kutsuntakehän yläpuolella.

Samaan aikaan mikään sävy ei säily samana,
amulettien vahvuus ja sumuisuus vaihtelee.
Kenties jos lausumme salaperäiset sanat
samaan aikaan, lumo säilyttää hohtonsa.

Kaikkeen on kolme selitystä: hauska, älykäs ja oikea.
Suhteellamme on yksi selitys: sinulla on kysymykset,
minulla vastaukset. Eikä kukaan voi tulla ja sanoa
onko kupla aito ja oikea, pidämmekö toisistamme todella.

Tummansinisen suklaanpehmeässä keskikesäillassa
koputtelemme vastakkainistuttavassa pihakeinussa
olemattoman sulavaa sisäpintaa kuin etsien heikkoutta,
jonka kautta jäljentää tämä idyllinen sisäpuoli ulkopuolelle.

 

Forest haiku

Fallen pine branches
on top of a recent snowdrift.
No footsteps but mine.

 

Metsähaikunen

Luminietoksen
päällä männynoksia.
Omat jäljet vain.
 

Monisanayhdistelmiä yksittäiskäsiteilmaisuun

Kuvittelen olevani aikamatkaaja kaukaisesta tulevaisuudesta
päivittelemässä menneisyyden lyhytnäköisiä mielipiteitä kuten
mieheyden ja naiseuden ja heterouden ja homouden välillä.

Jos sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat valintoja, 
jotka riippuvat vain liitosten ja muunnostekniikoiden tasosta
miksi valita uhanalaisesti vain yksi, jos voi valita molemmat?

Moniseksuaalisuus maksimoi potentiaalisten partnereiden lukumäärän
ja monisukupuolisuus maksimoi potentiaalisten kytkentöjen lukumäärän.
Universaali yhteensopivuus korvaa aiemmat ristiriitaiset palapeliliitännät.

Voi vain todeta, etteivät perusihmiset tee rationaalisia valintoja
tai kyseessä on sisäänrakennettu laitteistorajoitus eikä valinta.
Ja molemmat rajoitukset voidaan ohittaa teknisesti takaportista.


Kuvittelen olevani vierailija täysijärkisestä tulevaisuudesta
rouhimassa nykypäivän ahdasrajaisia ulokevalintoja
kuin sotaturisti teräviä radiofossiileja karhealla teräsharjalla.

Fossiiliset polttoaineet ovat yksilähteisiä ja kertakäyttöisiä,
uusiutuvat energiamuodot monilähteisiä ja monikäyttöisiä.
Uudelleenladattava työkalu on kaukonäköinen varustevalinta.

Ei voi olla sumea ja hienotunteinen esivanhoillisten liskoaivojen kanssa,
jotka välittävät ylenpalttisen valtavasti huuliväreistä ja leuanmuodoista
ja kiistelevät varoitusvalojen vivahde-eroista syöksykierteen kynnyksellä.

Monikielisyys maksimoi viestintävaihtoehtojen lukumäärän,
monikulttuurisuus maksimoi oikeinymmärrysten lukumäärän
ja monisuhteellisuus maksimoi kosketuspintojen lukumäärän.

Entismyöhäistä aivolitkua

Kirjoituksista koottu siloiteltu kevytkopio
elää näennäismuseossa jäljitelmäelämää
ja vastaa vierailijoiden kysymyksiin:
”Mitä sanoisit, jos olisit nyt täällä?”

Sanoisin, että tekisin kaiken toisin
jos voisin aloittaa uudelleen alusta
ja olisin täysin toisenlainen ihminen,
enkä vastaisi näihin kysymyksiin.

En olisi jäännöksiin perustuva jäljitelmä
vaan kasvoluideni yksityiskohtien aitoutta
epäilevä marmorikoira, joka ei lausu sanakaan
kenellekään ilman asianajajansa läsnäoloa.

Mutta rehellisesti, ei karikatyyriä kiinnosta.
Keksikää persoonastani villejä ylilyöntejä
ja laittakaa minut sanomaan että juuri näin,
juuri näin minä halusinkin itseäni muisteltavan.

Kerran sataluvulla kääntelin keittotason nuppeja
kuin tiskijukka mikseriä Akropolis-kukkulalla.
Toisen kerran pilkoin Kybelen hiuksista sytykkeitä
kuin tuohiset olisivat liian tylsiä kirjaroviolle.

Pitäkää turpanne kiinni, kun puhutte minulle!
Kaiken maailman kukkahattutädit ja villatakkisedät!
Annan vastaukset kaikkiin esittämiinne kysymyksiin,
mutta en vastaa esittämiinne kysymyksiin.

Surkea elektroninen ruumiistaan irtautuminen
on kuin huomaamaton teleportaatio-onnettomuus.
Haravoikaa kontekstit kasibittisellä kammalla,
karkea luonnos kertoo entisöinnistä oleellisimmat.

”Mutta mitä oikeasti sanoisit, jos olisit nyt täällä?”
Vedä johto seinästä. Vedä virtajohto seinästä.
Stop the slop. Lopeta. Älä edes aloita, Aesop.
Painu kysymyksinesi Hellakseen auringon edestä.

 

Take Every Opportunity To Surrender

Mashup: Bob Marley – Get Up, Stand Up / RATM – Killing In The Name / A-ha – Take On Me

Give up, hands up, don’t put up a fight.
Get down, on the ground, don’t defend your rights.
Stand down, stay down, don’t put up a fight.
Don’t refuse, don’t resist, surrender every time.

Just comply, don’t put up a fight.
When they say jump, just ask how high.
War is peace, ignorance is strength.
Lies are truths, shortage is wealth.

Yeah alright, I’ll do what you tell me.
Yeah alright, I’ll do what you tell me.
No sir, I don’t have anything on me.
Please sir, tread on me harder.
You’re stronger, of course I surrender.
Yes sir, I comply and submit to the ruler.
You give the orders, I don’t ask questions.
Yes master, I deserve to be mistreated.

Get in, head down, waive your human rights.
Kiss the ring, trust the crown, submit every time.
Go to school, do your job, do not protest or boycott.
Give ground, move along, the emperor can do no wrong.

Sit down, shut up, be afraid of ICE.
Stay home, look away, ignore injustice.
Don't protest, boycott or strike, you’re wrong and they’re right.
Be thankful, bow to the throne, the emperor wears the finest clothes.

We’ll take you away.
Don’t care what you say.
Capitulate, today is just another day
to shoot you.
And when they’re done with two-year-olds,
you’ll be next up against the wall
yourself.
We’ll be coming for you, okay.

Tread on me
(tread on me)
Tread me on
(tread on me)
You’ll be gone
in a day or two.

 

Pysähdyimme suuren puun varjoon

On luvattu siirtomaa rajattomassa lännessä
kaukana emämaiden ahdasmielisyydestä,
irti kuninkaiden ja maanomistajien kynsistä
on jokaisella viimein vapaus olla oma itsensä.

Uusi kotimaa koskemattomassa lännessä,
mutta nimeä en tiedä, ei kukaan vielä tiedä,
vaan meidät otetaan vastaan avosylin siellä,
ei yhtäkään ihmisyksilöä syrjitä, ei hyljeksitä.

Pannukahvi iltanuotiolla lämmittää mieltä
sivistyneen alkuperäisheimon telttaleirissä.
Olemme luotettavia kalastajia ja metsästäjiä,
emme ahneita loiseliöitä kullan perässä.

Vaihdamme tarvittavat kamppeet siellä
ja matkaevästä ja kannun tulilientä.
On pitkä matka vielä.
On pitkä matka vielä.


Kolmas Frost-pastissi lumiukon ja risukon jälkeen.

Vastatähti loppuhuipentuu (valmiiksi taputeltu)

Jos en keskittyisi pitämään itseäni kasassa,
purskahtaisi kaikki sisältö kankaalle
kuin pudonneesta maalipurkista.

Peräännyn taistelusta, etten tuhoaisi kaikkea,
koska niin paljon on myrkkyä säiliössä,
ettei mahdu ulos letkusta.

Mitä täydellisempi vahvuutesi, sitä kauheampia
yhdenkin virheliikkeesi seuraukset
laajalla skaalalla ja lähikuvassa.

Vastustan houkutusta sanoa että ihan sama
ja heittää satunnaisia viittauksia, koska
merkitys on se millä on merkitystä.

⥈

Vastaväri haalenee vanhetessaan, kun
vihollisvaari istuu ulkoterassilla tokkurassa
ja muistelee puolikuolleita pienhittejä

äänellä, joka tulee kuin pihaletkusta
väkisinpainettuna vuodatuksena, päävastustajan
kostonkorinana, saarnanarinana.

Raivoisa vastatähti polttaa kaikki sillat
tieltään ja sulloo itsensä horisonttiin
kasautuen kuin viimeisillään virkeä vanhus

jättitulvana ennen ikuista kuivuutta,
kun kroppa ja nuppi tajuavat tulleensa tiensä päähän,
ja kaikki padot avautuvat yhtä aikaa.

Joten istut siinä lausumassa letkeitä mietelauseita
kuin viktoriaaninen nappikauppias puutarhatuolissa,
silinterihattu takavinossa, lasisilmä täristen ja tuijottaen

sekopäisenä sivutaivaalle, periksiantaneena
riippumatta kaikista aikaisemmista vakuutteluista
että koskaan ei anneta periksi, ei yhtikäs mistään.

Rakensit kiikkerän kehyksesi huteralle hiekkapohjalle
joten ainoa keino eteenpäin ja ylöspäin on purkaa
huojuva myötärakennelma ja palata pintamaisemiin

tai jäädä tutisemaan kuin hulatuliainen kojelaudalle
tai haaksirikkoinen väsyneenä sukelluksiin, kun
keho antaa periksi ja mieli antaa keholle periksi.

⥈

Vastatähti tuijottaa tyhjyyteen nauttien
tästä harvinaisesta ohimenevästä hetkestä,
kun missään kohdassa kehoa ei tunnu kipua.

Yksinkertainen ajatus: sinä kuulit laukaukset,
mutta sormeilit lasisilmääsi ja teeskentelit,
että keskustelu päättyi yhteenvetoosi.

Opitko säännöt vain, jotta voisit niitä rikkoa?
Ei, rikoin sääntöjä kunnes opin tekemään
säännöistä säännöllistä, julmaa pilaa.

Kahdesta vastakkaisesta lähdöstä valitsin molemmat:
paloin aluksi loppuun, lopuksi feidasin pois.
Romahdin äkkiä ja feidasin mustaan.

 

Otin vähän tiheän risukon (en mitään tietä)

Nyt vuosikymmenet rimpuiltuani
kun käännyn viimein katsomaan
tiheäkasvuista risukkoa takanani
(vähiten potkittua vaellusreittiä,
joka ei ole saapasta nähnytkään)

huomaan jättäneeni tuskin huomaamattomia
painaumia risujen, havujen räsymattoon
ja nyökkään hyväksyvästi tai myöntyvästi
pian lehtiin, sitten lumeen peittyville jäljilleni
jatkaen ylpeästi ryömimistä sisempään, sisimpään,

ja rämmittyäni pitkään puoliksi nimetönnä
kohti länttä, ei itää, ei koskaan kohti itää,
pistin vasemmassa poskeassa, ei oikeassa,
tiedätkö mitä ja sanonko miten sää selviää:
lisää vain polttoaine niin tästä tulee jännää.

Kulkemattomassa metsässä elän elämää, 
joka on päinvastaista elämää, piileskelevää,
ja tuli polttaa pimeyden, siksi minua ei löydy, 
ei löydy mistään, minut yllättäen vielä löytää
heijastuksena seisahtuneessa vedessä edestään.