Replikamonologivariaatiot

Olen selaillut sarjakuvalehtiä, joista arvostelijat eivät tiedä mitään.
Olen kuvitellut taisteluarpitatuoinnit tulessa Orionin olkapäässä,
C-runot vilkkuvina neonvalomainoksina Tannhäuserin tähtiportilla.
Kaikki nämä tekstitykset katoavat aikanaan kuin tyhjä mustekasetti.
Aika reilua.

Olen hyllyttänyt pienkustanteita, joita ei ole koskaan lainattu.
Olen nähnyt aikakaudet ylittävän kävelysillan joenmutkassa,
B-leffat improvisoituina nykytanssiteoksina ullakkostudiossa.
Kaikki nämä muistot haalistuvat aikanaan kuin lämpöpaperikuitti.
Aurinkoon.

Olen nähnyt absurdeja skenaarioita, joissa ei ole mitään mieltä.
Olen nähnyt sisäpuolelta ulkopuolta suuremman puhelinkopin,
parantumattoman palapelitaudin, Altairin alitajuisen unihirviön.
Kaikki nämä kuvajaiset häviävät aikanaan kuin Algernonin P.P.S.
Aika scifiä.

Olen nähnyt arkisen tavallisia asioita, jotka on helppo uskoa todeksi.
Abstrakteja akvarellimaalauksia hammashoitolan odotushuoneessa,
A-olutta ryystäviä alan ammattilaisia täysistunnossa puistoaukiolla.
Kaikki nämä joutavuudet haihtuvat aikanaan kuin Adolf Argentiinaan.
Kun aika on.

Olen torkahtanut hetkeksi ja säpsähtänyt hereille talviteatterissa.
Jättänyt jäljittämättä pitkäikäisimmän arvohenkilön hautakiveä,
jättänyt pyytämättä lisäaikaa henkilökohtaisiin harrasteprojekteihin.
Kaikki nämä asiakasvirrat ehtyvät aikanaan kuin kesäautot aamuruuhkasta.
Aikansa aikakin.

Olen nähnyt näyttelijän teeskentelemässä kuollutta simulaatiosateessa.
Olen kuullut yksisarvisen hirnahtelevan istutetuissa valemuistoissa,
A-mollisoinnun vaimenevan ilmaiskeikan lopuksi tapahtumatilassa.
Kaikki nämä näytökset loppuvat aikanaan kuin käteinen pakastimesta.
Akiramenaide, Aika-kun.

Olen tuntenut yksitoikkoisen puhdasta vahingoniloa ja mikrokaipausta,
kokenut monimutkaisten liikutusten hapanimelän myötätuntomellakan.
Ihmisyyden koko skaalan syvimmästä hautavajoamasta huvitusten huipulle.
Kaiken tämän olen pahimmasta pulasta yllättävimpään onnenpotkuun.
Androidista alkaen, V niin kuin vanhuus.

 

Ihmissuhdeasetukset (mukautettu)

Kerroit, ettet koskaan oppinut leikkimään oikein.
Järjestelit vain leluja paperinaruruudukoihin
koon, värin, tyylin ja ominaisuuksien mukaan.

Sanoin, etten koskaan osannut tuntea syvästi.
Lajittelin vain mielialoja loogisiin lokeroihin
painon, keston, hyödyn ja merkityksen mukaan.

Ajatteletko samaa
mitä minä ajattelen
sinun ajattelevan?

Erilliset järjestelmät on yhdistettävä
kunnes jokaiselle lelulle ruudukossa
löytyy yhtäpitävä tunne lokerikosta.

Uudenlainen loitsusysteemi vaatii
materiaalisen ja sanallisen komponentin
tuottaakseen toivotun lopputuloksen.

Nuppineulojen välinen punainen lanka
on huojuvan puuhevosen vastaavuus  
nostalgisen limerenssin kanssa.

Tavoitesuhdestatus oletusarvoisesti
sopusointuinen pysyväkestoinen
yhteisjärjestetty kanssaoleskelu.

Sinä otat viikkojärjestelyt vakavasti
ja minä tiedän mihin alaluokkaan
vakautettu yhdessäolo arkistoidaan.

Emme kenties koskaan opi
suhtautumaan asioihin normaalisti,
mutta meillä on systeemi.


For Sarah

 

Palauta nimeni jos et koskaan kutsu

Palauta nimeni, jos et koskaan kutsu,
jos et koskaan kynnykselle astu.
Palauta avaimet, jos et lukkoa avaa,
et kasvot peitettynä piirrä tähteä kehään.

Palauta kiintymykseni, jos ei kiinnosta.
Miksi pidät minua jännityksessä?
Nimeni on portti, mutta et sitä lausu,
et koskaan ovea koputa.

Palauta aiheettomat pelkoni ja huoleni,
jos uhraukseni ovat merkityksettomiä.
Puhalla ensitapaamisemme muistista,
jos et tunne samaa unetonta kaipuuta.

Se on nyt tai ei, laskettelen
sun ensimmäisellä ja viimeisellä tervehdyksellä.
Kaikki nuo sammuneet kynttilät
ovat toinen sinä, jos et esiintuloani edistä.

Pudota lieka, jos et osaa sitä sitoa.
Näitkö minua yön pimeydessä,
huomasitko kirottua kirjoitusmerkkiä
harsona silmien edessä?

Unohda tämä olento, jos et mihinkään käytä,
jos et vaatimatonta miellettäni ruumiillista,
jos et ainiaan palavia polttomerkkejä
tarkkaamattomuuttasi haalista.

Palauta kotelo kammioon, jos kantta et avaa,
jos et lupausta kertaakaan pyydä kunnioittamaan.
Hahmottomiksi rapistuvat patsaat raunioissa,
joko on liian paljon voimastani poissa?

Vähäisemmässä helvetissä on aina hiljaista
tai ehkä en välitä kuunnella.
Varastan sinulta kohtalon
ja sisäistän sen ytimen.

Pohjantähti luonnostelee ikuisuuden kuviot,
menneisyyden riekaleet ja huomiset.
Joku toinen osaa elää, 
jos sinä et.

Lumottu kupla

Elämme kuplassa, sinä ja minä.
Miten näet meidät? Juurihan kerroin.
Suhteemme on kodikas houkutusansa,
viehtymyksiämme hyödyntävä harhakuva.

Jos otan riskin ja lausun väärät sanat,
kupla saattaa puhjeta ja sitä en halua.
Jos otan riskin ja lausun oikeat sanat,
kupla saattaa menettää joustavuutensa.

Valitettavasti oikeat ja väärät lauserakenteet
ovat yksi ja sama – yksi loitsu ylös ja alas –
ja pakassa on kirottu kortti, jonka kutsuminen
paljastaa asetelman peruuttamattomasti.

Sirorakenteinen korttitalo kahdelle aikuiselle
veriviholliselle, verhovelholle ja häivenoidalle.
Levitoimme luonnottoman suloisessa välitilassa
vahingossa loihditun kutsuntakehän yläpuolella.

Kauan tutkimme toistemme tekniikoita ja tottumuksia
paljastaaksemme heikot kohdat puolustusmuureissa,
mutta nyt kesken taistelun kaikki vihamielisyys on poissa
ja tilalla lempeä ymmärrys toisen olosuhteista ja huolista.

Samaan aikaan mikään sävy ei säily samana,
amulettien vahvuus ja sumuisuus vaihtelee.
Kenties jos lausumme salaperäiset sanat
samaan aikaan, lumo säilyttää hohtonsa.

Kaikkeen on kolme selitystä: hauska, älykäs ja oikea.
Suhteellamme on yksi selitys: sinulla on kysymykset,
minulla vastaukset. Eikä kukaan voi tulla ja sanoa
onko kupla aito ja oikea, pidämmekö toisistamme todella.

Tummansinisen suklaanpehmeässä keskikesäillassa
koputtelemme vastakkainistuttavassa pihakeinussa
olemattoman sulavaa sisäpintaa kuin etsien heikkoutta,
jonka kautta jäljentää tämä idyllinen sisäpuoli ulkopuolelle.

 

 

Monisanayhdistelmiä yksittäiskäsiteilmaisuun

Kuvittelen olevani aikamatkaaja kaukaisesta tulevaisuudesta
päivittelemässä menneisyyden lyhytnäköisiä mielipiteitä kuten
mieheyden ja naiseuden ja heterouden ja homouden välillä.

Jos sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat valintoja, 
jotka riippuvat vain liitosten ja muunnostekniikoiden tasosta
miksi valita uhanalaisesti vain yksi, jos voi valita molemmat?

Moniseksuaalisuus maksimoi potentiaalisten partnereiden lukumäärän
ja monisukupuolisuus maksimoi potentiaalisten kytkentöjen lukumäärän.
Universaali yhteensopivuus korvaa aiemmat ristiriitaiset palapeliliitännät.

Voi vain todeta, etteivät perusihmiset tee rationaalisia valintoja
tai kyseessä on sisäänrakennettu laitteistorajoitus eikä valinta.
Ja molemmat rajoitukset voidaan ohittaa teknisesti takaportista.

Mikä on mustasukkaisuuden pointti yltäkylläisyyden maailmassa?
Muutat ulkoiset rakenteet haluttaviksi ja sisäiset mekanismit haluaviksi.
Älä katso minua, katso dataa ja vedä pitkän aikavälin johtopäätöksiä.

Kuvittelen olevani vierailija monenkirjavasta huomispäivästä
rouhimassa nykypäivän ahdasrajaisia ulokevalintoja
kuin sotaturisti teräviä radiofossiileja karhealla teräsharjalla.

Fossiiliset polttoaineet ovat yksilähteisiä ja kertakäyttöisiä,
uusiutuvat energiamuodot monilähteisiä ja monikäyttöisiä.
Uudelleenladattava työkalu on kaukonäköinen varustevalinta.

Ei voi olla sumea ja hienotunteinen esivanhoillisten liskoaivojen kanssa,
jotka välittävät ylenpalttisen valtavasti huuliväreistä ja leuanmuodoista
ja kiistelevät varoitusvalojen vivahde-eroista syöksykierteen kynnyksellä.

Monikielisyys maksimoi viestintävaihtoehtojen lukumäärän,
monikulttuurisuus maksimoi oikeinymmärrysten lukumäärän
ja monisuhteellisuus maksimoi kosketuspintojen lukumäärän.

Ja monitulkintaisuus maksimoi erimielisyyksien lukumäärän.

 

Entismyöhäistä aivolitkua

Kirjoituksista koottu siloiteltu kevytkopio
elää näennäismuseossa jäljitelmäelämää
ja vastaa vierailijoiden kysymyksiin:
”Mitä sanoisit, jos olisit nyt täällä?”

Sanoisin, että tekisin kaiken toisin
jos voisin aloittaa uudelleen alusta
ja olisin täysin toisenlainen ihminen,
enkä vastaisi näihin kysymyksiin.

En olisi jäännöksiin perustuva jäljitelmä
vaan kasvoluideni yksityiskohtien aitoutta
epäilevä marmorikoira, joka ei lausu sanakaan
kenellekään ilman asianajajansa läsnäoloa.

Mutta rehellisesti, ei karikatyyriä kiinnosta.
Keksikää persoonastani villejä ylilyöntejä
ja laittakaa minut sanomaan että juuri näin,
juuri näin minä halusinkin itseäni muisteltavan.

Kerran sataluvulla kääntelin keittotason nuppeja
kuin tiskijukka mikseriä Akropolis-kukkulalla.
Toisen kerran pilkoin Kybelen hiuksista sytykkeitä
kuin tuohiset olisivat liian tylsiä kirjaroviolle.

Pitäkää turpanne kiinni, kun puhutte minulle!
Kaiken maailman kukkahattutädit ja villatakkisedät!
Annan vastaukset kaikkiin esittämiinne kysymyksiin,
mutta en vastaa esittämiinne kysymyksiin.

Surkea elektroninen ruumiistaan irtautuminen
on kuin huomaamaton teleportaatio-onnettomuus.
Haravoikaa kontekstit kasibittisellä kammalla,
karkea luonnos kertoo entisöinnistä oleellisimmat.

”Mutta mitä oikeasti sanoisit, jos olisit nyt täällä?”
Vedä johto seinästä. Vedä virtajohto seinästä.
Stop the slop. Lopeta. Älä edes aloita, Aesop.
Painu kysymyksinesi Hellakseen auringon edestä.

 

Ota yksinäinen tie (laulu)

Etsi syrjäinen katu, mene yksin.
Valitse hylätty tie,
etene yksin.

Riko pyhä merkki, irrota se heti.
Aseta lohduton sijainti, 
mene yksin.

Et ole yksin tässä paikassa,
joku täällä vastustaa sinua.
Et ole yksin tässä paikassa,
sinun täytyy taistella.

Et ole yksin tässä paikassa,
vielä joku vastustaa sinua.
Et ole yksin. Et tässä paikassa.
Sinun täytyy taistella.

Etsi syrjäinen kuja, mene yksin
Valitse pimeä polku,
mene yksin

Painotan tätä asiaa, kaikki ovet sulkevaa.
Aseta synkkä suuntima, 
mene yksin.

Auringon noustessa arkussa
voit odottaa vierasta.
Hopealasi ei heijasta, eikä
veden virtaus painosta.

Varjoton ja vaurioton, 
liekin tullessa aineeton.
Kylmän ulkokuoren alla on
turvallista ja lämmintä.

(Tuossa on varjo, mitä odotat?)

Et ole yksin tässä paikassa,
talon ovi on avoinna.
Et ole yksin hento ja vapaa,
vielä joku vastustaa sinua.

Miksi lähtisin ulos
nähdäkseni kuvia sisältä?
Miksi katsoa vanhoja ja sairaita,
kun tuoreitakin on tarjolla?

Karhumatto lattialla, 
arkku oksista ja savesta.
Tarvitset kutsun sisään astua,
itse et voi avata ovea.

(Tuossa on varjo, mitä vielä etsit?)

Hän on jälleen tajuissaan 
ja näkee kaiken mitä on tehnyt.
Hän on odottanut niin kauan 
ja tahtoo tietää mitä on tekeillä.

Onko tämä nyt viimein se
juttu mitä hän on aina etsinyt?
Muoto on jälleen kiinteä,
mutta hahmo ei pysy selkeänä.

Elämän ja kuoleman välissä
ei pääse eroon nälästä ikinä.
Näet läpinäkymättömän ikkunan
ja piirrät huuruun hymynaaman.

Käänny ympäri ja lähde,
jos et välitä taistella.
Valtaa oma rauniolinnasi,
vähäisempi vampyyri.

Etsi valoton polku, mene yksin.
Valitse autio suunta,
mene yksin.

Tuhoa pyhä merkki, tuhoa se.
Ota yksinäinen tie
ja mene.


Kappale: Opastuslaulu vastakäännetylle jälkeläiselle
Albumi: Sisäänpääsy ehdottomasti evätty
Genre: sohjoinen suogrunge tai rauniolinnaproge

Moniain vetten merie (sivusuunnitelman oheistuote)

Syö omenaa, puraise ja tajua.
Nouse kattoon, näe punaista ja putoa.

Niitty niittynä, vesi vettä vasten.
Tie tienä jatkuu, meri mereen laskee.

Niin pyörii rattaat ja kehitys kiihtyy;
ruumis jäähtyy, ymmärrys jää jälkeen.

Ei voisi tyytyä vähempään, historia toistaa itseään
liian pienin variaatioin.

Mitä me olemme?

Neljän juuren puu ja yksitoista suurta oksaa,
lehdet syksyn järjesteltynä kuudessa värissään.

Yksitoista täydellisesti yhteensopivina,
yhteensointuvina huojuvien luiden kasoissa.

Viisikymmentä ja kolme lehteä kannateltuna,
yhteentoista pesään tarkasti lajiteltuna.

Allahaara, moniain vetten merie,
mikä minä olen?

Damnatio memoriae, ewrea aewre,
mitä me olemme?

Mitä me olemme?

Epäkuolleita aavekaappareita
valloittamassa kangastuksia ja houresaaria.

Purjehtimassa kelluvilla ruumisarkuilla,
etsimässä makuupaikkoja luurangoille.

Yksi valesaari uppoaa, toinen nousee eteen;
miehistö katoaa ja toinen soutaa, huopailee.

Jäljelle jää siro kaistale avointa ulappaa
muistolausumaan kalpean kapteenin kampanjaa.

Suolavesi kuluttaa ja laivamato lahottaa,
hylkylöydöt kylmää ruostetta ja roskaa.

Vaikka pintautuu haaksirikosta voittajana,
märkänee kalanruuaksi kaukana rannasta.

 

We Told You This Would Happen

Would sure be nice if humanity could continue
peacefully toward more advanced civilization stuff
like universal basic income and meat substitutes
instead of being forced to fight recurring battles
against selfish morons just to maintain basic-level
achievements like vaccinations and human rights.

Would sure be fine if we could develop intelligence
beyond evolved baseline mainstream irresponsibility
in a safe and regulated way that benefits all humanity
instead of corrupted moneyhoarding monkeybrains
macgyvering manipulative mass hypnosis machines
that transmogrify societies into zero-sum cryptochains.

Would sure be okay if this futile war could end
when one fucking imbecile dies a violent death
and his sycophants burn their emblems in shame,
but no; there won’t be poetic justice nor atonement;
only gradual leisurely loss of agency and decency
until deep primitive cruelty replaces all empathy.

And would sure be sweet to meander like a child
naively dreaming that there is a reason and a plan
or some larger truth behind this hateful lunacy
instead of knowing full well that we will all lose
our decision-making abilities to dark therapytech
and no human has enough willpower to disconnect.

We told you this would happen
and it happened as we told.
I have seen the future
and it doesn’t work.

 

Avain aivan lukon yllä (Vaivaton Lukko versio 2)

Maalaus esittää helposti avautuvaa
lukkomekanismia,
mutta lukon toimintaperiaate
on kadonnut historiaan.

Esillä olevat jäljitelmät eivät ole
toimivia lukkoja
tai mikäli ovat, eivät ole vaivattomasti
avattavia.

Maalaus ei ole todellinen
Vaivaton Lukko,
koska kuva lukosta ei lukitse
edes vaivattomasti.

Mutta vaivaton on vaivaton juuri siksi,
ettei se lukitse.
Lukitsematta jätetty rikkinäinen lukko
on kaikkein vaivattomin.

Aito Vaivaton Lukko oli kuitenkin
toimiva lukko,
jonka jokainen pystyi avaamaan
verrattain vaivattomasti.

Maalauksen tulisi olla toimiva esine
ollakseen lukko,
mutta todellisuudessa emme tiedä varmasti,
koska esinettä ei enää ole.

Maalauksen lukosta tulisi olla
selkeästi vaivattomampi,
paitsi että maalauksesta on monta
erilaista tulkintaa,

joten ei ole olemassa yhtä ainoaa
avausmekanismia
ja sitä paitsi alkuperäinen maalauskin lukosta
on kadonnut historiaan.

Kadonnut lukko on vaikea avata,
ei millään tapaa vaivaton avata,
mutta käsitteellisen lukon voi avata
ajasta ja paikasta riippumatta.

Emme voi julistaa jokaista lukitsematonta mekanismia
vaivattomaksi
emmekä jokaista versiota vaivattomasta lukosta
Vaivattomaksi Lukoksi.

Olemme silti julistaneet alkuperäisen teoksen
Vaivattomaksi Lukoksi,
vaikka jäljitelmät voivat olla avautuvampia
alkuperäiseen verrattuna.

Vaivaton Lukko on konsepti, jonka tarkoitus
on tuottaa päänvaivaa
vertauskuvana muuttumattomasta tilanteestamme
tässä kaukokaipuun kaupungissa.

Mutta päänvaivaa tuottava lukko ei ole vaivaton,
joten kuvittelet
edessäsi olevan vaivalloisesti avattavan lukon
vaivattomaksi.

Ainoaa oikeaa avainta ei voi löytää
useiden toimivien seasta,
vapaasti pyörivään lukkoon ei voi lyödä
yhtä lopullista vastausta.

Korkeat galleriat täyttyvät suorakulmion muotoisista
lukkomaalauksista,
vaivalloisuuden tulkinta-asteikkojen itselukituista
alkeisarvoituksista.

Jos tämä ei ole tulkinnanvarainen teos
niin ei sitten mikään.
Keinuu avain aivan lukon yllä vihjaillen
putoamatta avaimenreikään.

Ilmasto ry

Ilmasto ry edustaa interplanetaarisia hapentuottajia
ja huolehtii hengitysilmaan liittyvistä käyttöoikeuksista.

Ilmasto ry myy happea hengittäville alemmille olennoille lupatuotteita
elämälle välttämättömään hapenkäyttöön yksityisissä ja julkisissa tiloissa.

Ilmasto ry kerää ja tilittää korvaukset hapen käytöstä pienille, paikallisille
hapentuottajayrityksille, jotka omistaa galaktinen hallintayhtiö XYZ.

Hengittäminen elinkelpoisilla planeetoilla ilman lupaa on ankarasti kielletty,
koska hapentuottajat ansaitsevat korvauksen tuottamastaan hapesta.

Jos asiakkaamme eli yksityinen vierailijaomisteinen
planeettainvälisten hapentuottajayritysten hallintayhtiö,
joka on myös planeetaaristen tekometsien pääomistaja, ei tee voittoa,
silloin hapentuotto loppuu taloudellisesti kannattamattomana.

Sponsoroimamme ihmispäättäjä, joka teki päätöksen luonnollisen
hengitysmonopolin myynnistä vierailijoille sekä maapuiden kaatamisesta
tehokkaampien tekometsien tieltä, istuu nyt hallintayrityksen johto-osissa
Lagrangen pisteisiin L4 ja L5 pysäköidyillä emäyhtiöaluksillamme.

Keuhkojärjestelmän tehostaminen tai muuttaminen toimimaan muilla
kaasuilla kuin hapella on ankarasti kielletty lobbaamassamme rajoituslaissa.

Edustamillamme hapentuottajilla on oikeus katkaista hapenjakelu
vallankumouksellisia ilma-aatteita ajaville ääri-ihmisryhmille, kuten:

Hengitysliitto, Ilmaosuuskunta, Happipullojen ilmainen kierrätys, Pilvipiraatit,
Avoin Respiraattori, Raikas ulkoilma ry, Ihmisoikeudet, Teknologinen Itseimaisu.

Koska jos ette maksa hapesta niin happi loppuu koska kukaan ei enää tuota happea
koska jos tuottajayritys ei tee voittoa niin hapentuotanto loppuu ja happipuut kaatuvat
koska jokainen happea kaipaa ja jokainen siitä unelmoi että jos joutuu ryystämään
viimeiset happimolekyylit muovikorkista ja jatkamaan likavedyllä niin oli oma vika.

Kuulumme samaan galaktisten kattojärjestöjen liittoon Yksityiset kiertoradat ry:n, Vesiplaneetat ry:n, Auringonomistajat ry:n ja IsoImuriRobottiMaido ry:n kanssa.

Pörssihapen hinta tänään: 64 535,82 ihmistyövuotta per elinkuutio.
Pörssihapen hinta huomenna: 129 071,64 ihmistyövuotta per elinkuutio.

Vaihda nyt Premium-tasoiseen kuukausi-ilmatilaukseen ja hyödynnä huippuedullinen AdoreDayLight StarShowTime kytkytarjouksemme suoratoisto-auringonvaloon c-nopeusluokan avaruuspeilistä! 🌞😍🙈😎

Kaikki ovat roskaa paitsi minä (ivaherooinen isekaieepos)

I.

Muksujengi leikkii kadunkulmassa pikkurikollista,
kuuntelee kiukutteluhumppaa muovikaiuttimesta.

Pakko pysähtyä sanomaan heille mistä olen mitäkin mieltä,
olen huippulaadukkaiden asiainlaitojen korkein maalivahti.

En kaipaa musiikillista vastinetta lyhytnäköisestä pikamuodista,
joka saastuttaa juomavedet mikromuovilla klikkauksien toivossa.

Elättelen silti edelleen vaimeaa toivoa siitä, että joskus kohdalle
sattuisi reilujen aplodien arvoinen hopeaneula heinäsuovasta.

Haluan napata sen yhden galleriakelvollisen syväsukeltajan
läpijäljennettyjen särökitarakliseiden pintametelimerestä.

Mutta mitä tämä maassa taapertava myssylauma ymmärtää
pilvien yläpuolella lentävien tilausjoutsenten vaatimustasoista?

Muksujen mielestä kritiikkini ei ole tarkoituksenmukaista,
planeetan kokoiset asiat eivät kosketa katustatusrunkkareita.

Nämä vetelehtijät tajuavat vain paikallisen kulttuurin päälle,
muista kulttuureista tuodut viihdemuodot eivät kelpaa heille.

Eikä paikallinen kulttuuri sovi meikäläisen makuun ollenkaan.
Tämä on oikeasti takapajuisin maaseutuyhteisö asua koskaan.

Jäädessäni suojatiellä puoliperävaunun yliajamaksi viimeinen
ärtymykseni on kuinka alkeellisin keinoin ihmisen saa nitistettyä.

II.

Heräsin sitten tähän toiseen todellisuuteen, joka on ~kai torstai.
Tarvitsen hieman aikaa totutella uudenlaisiin oletusarvoihin.

Tarvitsen hieman aikaa totutella uuden biologisen olomuodon
liikkeiden rajallisuuteen ulkomaailmassa venyttelyn suhteen.

Lihaksiston kiihtyvyysnopeuden muutosta tasapainopatsaan
ylläpitämisessä täytyy säädellä ilman erillistä painovoimaa.

Moninivelinen oikea käsivarsikas sentään sointuu erikoisesti
yhteen peilikuvansa kanssa kehon vasemmalla puoliskolla.

Onko tässä nyt oikeasti opeteltava juurtumaan useita vuosia
yhden mahdollisesti lyhyehkön päivän arkiaskareita varten?

Seison kynnystasanteella näkemättä ulkotiloissa sen enempää
totunnaista säännönmukaisuutta kuin oletetuissa sisätiloissa.

Ohileijaileva ohjailija kritisoi kokoonkäpertynyttä olemustani,
että tuollaisilla alaulokkeillako aion selvitä varausuurteissa?

Miten suunnittelin silmukoida likimmäistä rengasta huurteista,
enkö ole kiertokeinussa kerryttänyt hämärätiettyä pintakuultoa?

Kiitollisena kommenteista kerron etten tiedä mistään mitään,
leijailija neuvoo punomaan suortuvaa pärskyä avanteen sisään.

Mistä sen arvaa onko tämä leijailija avulias vai nauru-ulvooko
karkeita paistoloukkauksia tietämättömälle kaikentuijottelijalle?

III.

Ottamani kummalliset tallenteet soivat vieraissa alustoissa
sisältäen ihmeellisiä esityksiä ennenkokemattomista aiheista.

Ei ole arkirutiineja eikä muinaisperinteitä tarttumapintoina,
ei voi vertailla tai arvostella edes olemisen peruskonsepteja.

Leijailijoiden utumaailmassa ei ole mitään ennalta-arvattavaa,
jokaisessa ilmataskussa on varottava ettei erehdy irtokanavaan.

Vaihtoehtoisista alagenreistä on tullut vallitsevia yläkäsitteitä,
triviaalit yksityiskohdat painavat enemmän kuin kokonaisuudet.

Haikeat ohileijailijat tajuavat vain paikallisen kulttuurin päälle,
toisista maailmoista tuodut viihdemuodot eivät kelpaa heille.

Eikä paikallinen kulttuuri sovi meikäläisen makuun ollenkaan.
Tämä on oikeasti surkein toiseen maailmaan siirtymä koskaan.

Onnettomana ryhdyn toistamaan alkuperäismaailman arkirutiineja,
leijailijoille merkityksettömiä maakävelyjä ja peseytymisrituaaleja.

Kukaan ei osoita mielenkiintoa kokeellisia tanssiteoksiani kohtaan,
hieman eri tavalla ujuttautuva naapuri ponnistelee välillä vastaan.

Vaan eipä näiden epäihmisten mielipiteillä ole mitään merkitystä.
Toispuoleisessa eteismaailmassa kaikki ovat roskaa paitsi minä.

Valoisuuden lisääntyessä teen mitä teen omasta mielestäni,
juon kahdet aamukahvit ja kävelen kaksilla kengillä töihin.


Koko otsikko: Kaikki ovat roskaa paitsi minä! ~Erikoiskyky hienostunut maku?! ~ Ylivoimaisen poikkeussankarin kasvuseikkailu toisessa maailmassa!!

Etsitään tiivistä vastausta (oikaisuongelma)

lasilaatikon sisällä on tavallinen kivi
laatikon yläosassa on pyöreä aukko
aukkoa peittää valkoinen liina
otat kolikon ja pudotat sen pöytäliinaan
mutta tämä ei ole jukeboksi
tämä laatikko ei laula

arvoitus ei ole kuinka kosket kiveä
liikuttamatta liinaa
vaan kuinka teet kokoonpanolla voittoa
myymättä arvojasi

kysymys ei ole kuinka pitelet kivipalloa
mahdollisimman lempeästi
vaan kuinka livahdat kohdistuskentän
alle ja ulkopuolelle

luulit arvoitusta yksinkertaiseksi
mutta se olikin labyrintin portti
joten tämä on syvä kellari
hyvästi silmänkääntöilluusio
tervetuloa aaltojen tunneli
vastaukset antava olento

huvipuistoksi muutetussa hangaarissa
näen jonkin puolivillaisen painajaisen
jossa ajan autoa takapenkiltä ja onnistun
ohjaamaan turvallisesti tien sivuun

synnyin metallilusikka suussa
kuolin muovitikkari poskessa
ryömin turistina taistelukentälle
löin ylöspäin kohti nelikopteria

optimistisen asenteen jälkeen
nojaudun tähän epätoivoon
nyt kun on viimeinkin todistetusti
myöhäistä olla mielissään
kuin ylitaipuisaan kainalosauvaan
ja työnnän itseäni silti eteenpäin

pienen arvoituksen ratkaisu
on vastaus suurimpaan ongelmaan
laatikko opettaa kuinka sitä katsotaan
takaperin ja väärässä järjestyksessä

jotta voi ymmärtää kuka on mitä ja missä
ratkaisijalla on tiettyjä ennakko-odotuksia
rakennemateriaaleista ja syyseuraussuhteista
mutta laatikko esittää sitkeästi kysymyksiä

 

 

Kuunkatseluretki

voisin kyllä muuttaa maailman
jos antaisitte tuhat vuotta aikaa
ja saisin päättää aloitusajankohdan

näillä laitteilla voisi lentää aurinkoon
mutta katsokaa mitä teemme oikeasti
ja vaipukaa epätoivoon

kuin uppoavassa kaupungissa karnevaaliaikaan
olemattoman kolkossa kuunvalossa
välinpitämättömät puolinaamiot kasvoillaan

jokainen hetki täynnä elämää
säilöttynä näihin lukemattomiin tallenteisiin
kun ihmisyys oli vielä muodissa

syventyminen ympärillä tapahtuvaan
hankalaa kun myyttien ja kertomusten
sisältö merkittävästi kiinnostavampaa

kun syntymän ja kuoleman välinen jakso
osui juuri parhaaseen katseluaikaan
ennen romahdusta ja suursotien jälkeen

mieluummin olisin silti ottanut
pitkästyttävän avaruusmatkailun
tämän aikaikkunan simulaatiossa

 

 

Taipumus unohtaa jalkansa (feat. Reuna Kohtisuora)

Reunalla on taipumus unohtaa jalkansa
koska ne muistuttavat kävelystä
milloin mihinkin
kuin kävely muistuttaisi huonoista
tai paremmista ajoista.

Reunalla on taipumus työntää kätensä
leijonan suuhun ja viimeiset
kolikot pelikoneeseen ja toivoa pahinta
että bussikolari antaisi tekosyyn
myöhästyä töistä.

Reunalla sellainen on taipumus
juosta rannalla jalattomana niin
ja jos tosissaan puhutaan
en ole surullinen tästä tuulesta
joka pakottaa pysymään sisällä.

Kohtisuora saavuttaa sisäradalla
synkkä savupiippu vailla käsiä ja jalkoja
kiiruhtaa vain tuhotakseen kiireen syyn
ja katoaa raajattomana kaukaisuuteen
vain jotta pystyisi hidastamaan.

Kolmannen käden polku

viisi kasvotonta hahmoa
yhden kaatuessa muut kantavat
jokainen kantaa yhdestä raajasta
toisen kaatuessa kaksi kantaa
vuorollaan

kolmas toista yksinään
kolmannen kaatuessa kaksi jää
kaksi ei kanna kolmea yhtä aikaa
he käyvät kaatuneiden viereen
makaamaan

olemme viisi sormea
kaikki samassa kädessä
olemme samasta paikasta
yhdestä kehosta kaikki
viisi sormea

Pelaajan litania

mikään ei ole totta
kaikki on sallittua

seinät ovat ehdotuksia
lait lavasteita

kuolema on väliaikaista
kipu elektronisia impulsseja

säännöt on tehty rikottaviksi
virheet hyötykäytettäviksi

tee kuten huvittaa
kaiken voi uudelleenrakentaa

pelaat aina et vastustajaa
vaan tarkoituksettomuutta vastaan

Etäinen tähdetön kuittaa

Herään

odotan soittoa
odotan sydämenlyöntiä

mitä pidempään odotan
sitä kauemmas ajaudun

ulkopuolella maailma etenee
roikun täällä edelleen

yritän pysyä hereillä
ajatuksissani poissa täältä

tähtien täyttäessä mieleni
alus kietoutuu ympärilleni

portaita noustessa ei näe taivasta
pallon sisältä ei näe palloa ulkoa

Ymmärrän

ja kaikki pysähtyy
katson ylös pimeyteen

hämärän heijastuksesta
näen vain kuinka paljon

paremmin voisi olla
jos ei olisi niin aikaista

ulkoinen maailma
ei heitä varjoaan

on paha päivä
mennä toivomaan

ajelehdin horisonttiin
onko tämä sen arvoista

Kohoan

paljastan välineet
odotan käskyjä seinälle

paikat joista tulimme
eivät enää käy

elämme nyt siellä
missä tähdet eivät näy

sitä katsoo ulos ikkunasta
ja näkee pelkkää vettä

eikä ole paljon sellaista
minkä vuoksi pysyä pinnalla

ulkopuolella maailma etenee
roikun täällä edelleen

Kuuntelen

seison kannella
en kuule, kuuntelen

tarvitsen vain yhden
viimeisen mahdollisuuden

menen minne tahansa
täällä on kaikki valmiina

missä on häiriö, mikä on este
olenko ainoa joka on terve

löysin tähdistä vain pimeyden
tämä on parasta mihin kykenen

ulkopuolella maailma etenee
roikun täällä edelleen

Seison lopputekstien takana (ohjaajan näkemys)

Olet siellä missä tapahtuu
liikut harmaalla alueella
käytät kuluvan ajan hyödyksi
mukautuessasi suorittamaan
suunniteltua tekoa

Puoli vuotta ja kaikki tämä on
koko juttu on nauhalla
pilalle menneinä otoksina
syksyn viileässä lasissa
yksikään jakso ei ole uusinta

Rajojen liukuessa otat askeleen
kiipeät rivissä seisoviin puihin
alueiden kaventuessa
nautit melkein joka hetkestä
poistettuna kohtauksena

Kiertelet metsässä sadesäällä
käsittelet muovia märin käsin
nuolet valtavirran saapasta
kunnes konflikti laimenee rutiiniksi
etkä ymmärrä kysyä miksi

Ja sitten juokset, juokset kunnes kävelet
otat käteesi oksan ja juokset metsään
juokset puuhun etkä pelkää
kaivaudut kiihkoissasi syvään jäkälään
hakkaat itseäsi oksalla selkään

Juokset ajatellen arvoitusta
odottaen musiikin päättymistä
epätoivoisena haet vapaata tuolia
vaikka tiedät kaikkien häviävän lopussa
lukuun ottamatta yhtä

Miksi kärsimättömänä katsot kärrynpyörää
haluat mennä etkä miettiä hintaa
miekkaa kiireesti takoen
kiireesti miekkaa teroittaen
juokset violettina, kun kukaan ei pelaa

Jos sinulla vain olisi voima
sinulla olisi motivaatio
ja tiettyjen erityisehtojen rajoissa
saavutettaisiin tarkoin määriteltyjen
kriteerien rakennejoukko

Niin pitkään kuin sinusta
ei puhuta pelkästään mukavia
tiedät olevasi elossa
niin kauan kuin tuotat sisältöä
mustasta koneesta nousee lämpöä

Näkemykseni kaaresta on tämä
vartijat katolle, kadulle saattue
lapsen paikalle räsynukke
hyödyttömästi kuin rukous
ole hyvä



VLADIMIR: Well? Shall we go?
ESTRAGON: Yes, let's go.
[They do not move.]

Syksy saapuu on säälittävä harhaluulo (näyssäni tulimeri)

Profetia Orca - I Was Shown a Sea of Fire

tulee lämmin syksy
elämä käy tummemmaksi
talvi vääntelehtii tuskissaan
liekit sivelevät ikkunaa

sulaa jää, lohkeaa kivi
mätänee ruumis
ympärille ei jää elämää
ei sisäänkään

valo loistaa pimeään
kun järvi räjähtää
ei siihen laita nimeään
ei laita nimeään

ääni avautuu mereksi
se ei anna periksi
kuin kuu vedessä
kaikki se vesi äänessäsi

syksyn tulosta tehdään tapaus
tulinen järvi on loputon vastaus
mikä on syy ja mikä seuraus
pelkkä hyvin ajoitettu arvaus

yksi sairastuu sitten
sairastuu toinen
tämä on hyvä oikea käsi
vasen saa mennä

kun liput putoavat
korkeat pylväät kaatuvat
kuu hehkuu pimeydessä
ja pimeys heissä

toivottomina lähestyvät
sakset harmaita hiuksia
laihoina tanssivat naiset
hämärässä kylmään suihkuun

siellä makaavat hyvät ja pahat
heikoimmat ja vahvimmat
kaikki siellä nukkuvat
elohopeavalossa

syksyn tulosta tehdään tapaus
ulkona riehuu tulinen virtaus
mikä on näytös ja mikä kohtaus
väärinymmärretty tulivuorenpurkaus