Palauta nimeni jos et koskaan kutsu

Palauta nimeni, jos et koskaan kutsu,
jos et koskaan kynnykselle astu.
Palauta avaimet, jos et lukkoa avaa,
et kasvot peitettynä piirrä tähteä kehään.

Palauta kiintymykseni, jos ei kiinnosta.
Miksi pidät minua jännityksessä?
Nimeni on portti, mutta et sitä lausu,
et koskaan ovea koputa.

Palauta aiheettomat pelkoni ja huoleni,
jos uhraukseni ovat merkityksettomiä.
Puhalla ensitapaamisemme muistista,
jos et tunne samaa unetonta kaipuuta.

Se on nyt tai ei, laskettelen
sun ensimmäisellä ja viimeisellä tervehdyksellä.
Kaikki nuo sammuneet kynttilät
ovat toinen sinä, jos et esiintuloani edistä.

Pudota lieka, jos et osaa sitä sitoa.
Näitkö minua yön pimeydessä,
huomasitko kirottua kirjoitusmerkkiä
harsona silmien edessä?

Unohda tämä olento, jos et mihinkään käytä,
jos et vaatimatonta miellettäni ruumiillista,
jos et ainiaan palavia polttomerkkejä
tarkkaamattomuuttasi haalista.

Palauta kotelo kammioon, jos kantta et avaa,
jos et lupausta kertaakaan pyydä kunnioittamaan.
Hahmottomiksi rapistuvat patsaat raunioissa,
joko on liian paljon voimastani poissa?

Vähäisemmässä helvetissä on aina hiljaista
tai ehkä en välitä kuunnella.
Varastan sinulta kohtalon
ja sisäistän sen ytimen.

Pohjantähti luonnostelee ikuisuuden kuviot,
menneisyyden riekaleet ja huomiset.
Joku toinen osaa elää, 
jos sinä et.

Olen valmis juhlimaan kuolemaa

Meidän täytyy odottaa
ja odottaa, odottaa
vain.
Cassius ja Cornelius,
vielä malttakaa, kvaak.
Meidän täytyy odottaa.

Myrskyn alkua ja loppua,
laineiden laantumista,
lumikasojen madaltumista,
seuraavaa pelivuoroa,
meren toista perääntymistä,
hidastettua sadetta.

Maltillisesti täytyy odottaa,
kärsivällisesti odottaa.
Kauan pitää jaksaa,
ja niin kauas olemme valmiita menemään,
että odotamme loppua
tarkoitustahallisesti.

Emme kulje kouluihin, töihin.
Emme hyppää elokuvissa,
emme huviksemme matkustele,
emme uusia harrastuksia aloita.
Kuuntele emme käskyjä, emme tottele,
emme muuta kuin välttämätöntä osta.

Toimettomuus on pitkästyttävä aseemme,
ikävystyminen tylsä väsytystaktiikkamme.
Istumme liikkumatta paikoillamme, 
kunnes sota on ohi ja mielipuoli
joka sodan aloitti
on poissa.

Tiedämme kuka ansaitsee nyrkkiä naamariin,
mutta nyt täytyy odottaa.
Orgiat ovat valmiit alkamaan
milloin vaan, 
mutta täytyy hillitä itsensä, kvaak,
ei vielä ravistella riemupulloa.

Hylätyllä niityllä joku kumartaa, 
kerää mutaa koriin
muuten vaan.
Jossakin kaukana joku odottaa,
naapurimaassa joku odottaa
rautalapio kourassa viestiä.

Olemme valmiit juhlimaan kuolemaa.
Odotamme etusivun uutista.
Katsomme kaikki samaan suuntaan.
Odotamme tolkun paluuta.
Tunnemme, että ennen pitkää
odotus palkitaan.

Se on vallitseva mielentila,
valmistelut ovat loppusuoralla.
Pehmeät ovat piipussa ja
velttoilu täydessä vauhdissa.
Odotamme sortuman alkua,
toimia ei tarvita.

Rauhassa ja hiljaa
totta vieköön täytyy odottaa.
Tekemättä nopeita liikkeitä,
elehtimättä liikaa,
osallistumatta mihinkään,
elämättä täyttä elämää.

Käännämme selkämme kaikelle.
Emme huomioi, emme reagoi.
Istumme esteinä portaikoissa,
passiivisina oviaukoissa,
jämähdämme patsaiksi rannoille
maailmanlaajuisesti ja tositarkoituksella.

Vilpittömästi pyydän
teitä tämän yhden kerran
vetelehtimään ja möllöttämään kuin kulkukissat sillankaiteilla
ja jotenkin
se on liian paljon
pyydetty.

 

Jos vielä murhe painaa, se painaa, se painaa,
voi kohta haudan kaivaa ja huolet hukuttaa.