Jääkarhukatse

”Haluatko kehittyä paremmaksi jäänsyöjäksi?”
Enpä ole koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta.
Onko mitään tarvetta syödä jäätä paremmin?
Mitä jään syöminen paremmin edes tarkoittaa?
Pureskelenko juomalasin pohjalle jäänyttä jääpalaa
vai sulattelenko siirapilla makeutettua jäähilettä?

En syö jäätä kilpaa, en imeskele jääpuikkoja työkseni.
En ole ylpeä jääpaloista mukissani enkä niitä häpeä.

Välillä on vain luonnollinen tarve syödä jotain
ja se jokin voi olla vaikka kuutioitua jäätä.
Vai lasketaanko syötäväksi pelkkä vesijää?
Onko mikä tahansa pakastettu neste syötävää?
Kun jääpuikko putoaa kauluksesta sisään
ehkä maailma kohtelee sinua oikein, tiedäksää?

Kenties joskus voit nukkua jäänestoaineiden seoksessa
kokonaisvaltaisesti ymmärrettynä ja ikuisesti lasitettuna.

Puhummeko edes jäänsyönnistä kirjaimellisesti
vai onko tämä kätketty vertaus itseilmaisusta?
Onko tulevaisuuden ihmisten sivutehtävä keksiä
sanat kuvailemaan tämän päivän kidevalikoimaa?
Oliko aliajatus tuotteistaa välinpitämättömyyden
ruuhkahuippu esiintymismahdollisuuksiesi lippulaivaksi?

Täytyykö elämysvalaista ylituotettua epäsuomea, minipuhua
antijäätävää sanarihkamaa kohti oletettua ahaa-opetusta?

Joudummeko kirottuina nyt elämään nykypäivän
kuvakuunnelmia jääleivosten luokkamääritelmistä
ja ylläpitämään johdonmukaisesti keskinkertaista
alustusta arkipäivän tavanomaisesta tyytyväisyydestä
kunnes päätuotos menettää kaiken yksilöllisyytensä
ja muuttuu vastaavuutensa näköiseksi jäljennökseksi?

Ehkä tässä pystykahvittelen etten heittäisi jäätävää kuittia
pohjille, että täällä oli lämmintä kunnes sinä astuit sisään.

Tervehdys epäsuomi, jääkarhun loputon tuijotus, puistatus.
Loputon lohduton tuijotus, kesto viisi sekuntia.

Yksisuuntainen ikkuna

yksin keskellä metsää
mitä se siellä
onko tämä jumpscare
talo kallion reunalla
valoton puumajakka
mies keskellä tietä
mene pois edestä
oletko joku mielipuoli
kaikki lyhdyt sammuvat
yllättäen kasvot heijastuksena
kallionpuoleisessa ikkunassa
ohivilahtavassa metsässä
tuntematon hahmo viitassa
mitä se nyt aikoo mitä se
aikooko se nouseeko se puuhun
olemattomassa kuunvalossa
sinun täytyy oikeasti lopettaa
viimeistään näillä puheilla
ja opetella olemaan
ystävä eikä vihollinen
sinun täytyy opetella olemaan
musta sarvihirviö metsässä
juuriltaan korkattu mänty
tämän ruohomuurin ympärillä
näiden hentojen kukintojen alla
merkitys on ohimenevää
vähäpätöisyys pysyvää
leikkaus mustaan

viisi kädet ylhäällä
neljä ulos metsästä
kolme ilman aseita
kaksi vanhaa tuttua
yksi rakentaa pesää
yksi yksin rakentaa
kaksi vailla mieltä
kolme sisällä piilossa
neljä väriin kätketty
viisi tanssii lasta

viisi kysyy lupaa
neljä lupaa näyttäytyä
kolme ei tottele
kaksi ei osaa totella
yksi vertaa toista
yksi väri punainen
kaksi toistaa valmista
kolme istuu vinossa
neljä katsoo kieroon
viisi kerjää sääliä

eikä tarvita kuin yksi
ja kohta niitä on kaikkialla
epäiltyjä tunnistusrivissä
poikkeuksia päätöksissä
eikä siinä ole mitään outoa
yhdessäolo on yleistä
liikumme samoissa piireissä
intohimo voi olla tiukalla
mutta kiintymys ei saa katketa
aurinko kääntyy kerran
näen punaista puutarhassa
aurinko kääntyy toisen kerran
näen edelleen punaista puutarhassa
tuplapotkitte itseänne polvilumpioihin
viiltelette keuhkoja poloniumseoksella
vaan omapa on häpeänne ja asianne
niin kauan kuin pysytte omissa oloissanne
kakku ei ole este eikä mikään
kakku ei ole poikkeus enkä minäkään
toivon että voisin tuntea kiintymystä
mutta ennen sitä sinun täytyy lopettaa
sinun täytyy opetella olemaan
ambulanssi ilmestyy pihaan
siellä se hoitoyksikkö taas seisoo
kuollut sotilas kääntää päätään
kaksitoista kravattia kaulassa
että zan-zaga-zang pojat
piippaan teiltä puolukat nenästä


Yksi väri punainen -trilogian osa III.