Kuolema istuu pöydässä, silti ruoka maistuu
tietoisuus on sammunut, mutta elämä jatkuu
Kuolema tiskaa astiat, kuolema vie roskat
kuolema tuo leivän pöytään, ystävämme kuolema
Kuolema soittaa naruun kiinnitettyä kelloa
olen valmis nousemaan, nyt saa kaivaa ylös
Kuolleet katsovat ikkunasta, kun elävät eivät katso
tanssivat omalla haudallaan, koska mikään ei liiku
Eikä alitajunnasta nouse mitään kummallista
peruspiirteet vastustavat tunnepohjaisia hyökkäyksiä
Meillä on idea kuolemasta, siinä mukavassa mielessä
vain vanha tuttu kuolema möyrii kosteassa mullassa
Katso mikä mahdollisuus hautakummusta paljastuu
kaivat tunnelin kohti valoa pohjalta alkaen
Onko sinulle jo varattu elämä elämän ulkopuolelta
vai onko vain kylmä hiljaisuus merenpohjassa
Kierrän näissä kylissä tekemässä nöyrää käännytystyötä
tämä on muistopuheeni sinulle, kuitenkin kuolet
Epäelävä raato vain syötetään satunnaisille madoille
jos pienelle ihmiselle itselleen ei kelpaa
Paahdat kuin lopussa odottaisi kiitos eikä kuolema
käännä takaisku tilaisuudeksi, tee siitä elämäsi
Ota mieluummin isku ihmisyyteen ja kumma kuolema
kuin muutama lisävuosi normaalia elämää
Kuolema on pelkkä muotoseikka, arkinen rutiini
verenpisara allekirjoitukseksi, tehdään reilu hahmoremontti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti