Toivottavasti kukaan ei ammu matkalla selkään

Metsästäjät kapuavat puukasan laelle
ja raivoavat kirkuvina soihtuina.
Kalastajat menevät merelle veneillä, 
jotka eivät kestä suuria laineita.

Aikojen viedessä hiukset ja hampaat,
nähdessään säälin lastensa silmissä,
on vanhuksen ymmärrettävä lähteä
pitkälle vaellukselle vailla paluuta.

Lopun vääjäämättömästi lähestyessä
pakkaan kuluneimmat työkaluni
ja suuntaan kohti kaukaisia huippuja
etsimään railoa mihin paleltua.

Mikään määrä onnea ei auta,
kaikki täältä katoavat joku päivä.
Toivoa ilman ja tyhjän tähden
raavin seinämästä jääkiteitä.

Viimeisenä tekonani tahdon sammuttaa
uteliaisuuteni valvomalla kaiken yötä
odottaen auringonnousua korkeuksissa,
joissa ei yksikään elävä olento selviä.

Sieltä missä ei ihminen kulje eikä elä
ei ruumistani kukaan koskaan löydä.
Siellä olen pysyvästi katseilta piilossa
ikuisesti unohdettuna ja nimettömänä.

Tuijotan loputtomia tähdenlentoja,
ikuisuuden rajattomia rantakivikoita,
korkeuksiin sinetöitynä salaisuutena,
joka ei paljastu sattumalta lumen alta.