Humalainen mies tuli vastaan alikulkutunnelissa
ja kysyi kerjäänkö turpaan, haluanko tapella.
Vaikka vastasin että en, oli hän jo lyöntiaikeissa,
mutta yhtäkkiä kännykkä putosi miehen taskusta.
Sanoin miehelle, että sulla putosi kännykkä maahan
ja mies pysähtyi, mietti hetken, ja kumartui sitä poimimaan.
Ajattelin, että ehtisin nyt juosta karkuun tai potkaista,
mutta mies kysyikin yllättäen tiedänkö mitään puhelimista.
Oli ostanut eilen käytetyn kännykän kaverilta,
mutta mikään nappi ei toiminut, ruutu oli jumissa.
Huomasin heti, ettei kännykkä ollut aito eikä oikea
vaan muovinen esittelykappale myymälätelineestä.
Kerroin, että hänelle on myyty lelukännykkä
ja ruutu ei toimi, koska se on pelkkä tarrakuva.
Mies kiroili viheliäistä petturia, kiitti minua avusta
ja käveli pois aikeissaan hakata huijarikaverinsa.
Jälkeenpäin ajattelin heittäneeni kriittisen onnennopalla,
koska lelukännykkä putosi juuri sopivalla hetkellä.
Ensireaktioni väkivallan uhkaan ei ollut pelko vaan empatia,
koska tuossa kunnossa miehestä ei ole kenellekään vastusta.
Hän luultavasti häviää tappelun huijarikaveria vastaan,
eikä voi edes soittaa itselleen ambulanssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti