Ajan taloa kuin autoa, ohjaan sitä joystickilla.
Hyppää kyytiin vauhdista, vai etkö uskalla?
Auto näkyy taustapeilissä, kytät vilkuttaa valoja.
Ei ne mua pysäytä, näytän niille keskisormea.
En tiedä mihin olen menossa, ajaminen on pääasia.
Sitten huomaan etten ole ainoa, koko tie on täynnä taloja.
Olen uudenlainen vaeltaja, asun kodissani jossain muualla.
Ihan kuin etana tai kilpikonna, saan joka päivä uusia naapureita.
Jos on ratti ei tartte renkaita. Vuorollani johdan joukkoa
Ajan mieleni voimalla mereen muuria. Menen virran mukana,
muodostan veteen kuvioita. Vapaudun vauhdista, siirrän jalkani jarrulta.
Ohjaan valitsemaani kulkuneuvoa: keskikokoista, keskiluokkaista.
Yritän vapautua toiveista, poistua rengasmaailmasta...
Muisti palautuu pienissä osissa. Ajoimme tieltä, jäimme matkasta
siitä lähtien asuimme tien laidalla, koskaan takaisin tielle pääsemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti