Joku hiipii katolla, tai sitten ruoho kasvaa. Joku raapii ovea, tai sitten sataa.
Oksa koputtaa ikkunaan: metsällä on minulle asiaa!
Heitän jääkuutiot kattilaan, meidän täytyykin sukeltaa.
Päivän keitto on vasta huomenna hyvää.
Kerran sulatettua ei saa uudelleenjäädyttää.
Sukellan juoksuhiekkaan, sekunti seuraa siskoaan.
Kahlaan lentohiekassa, olen hautakiven takana piilossa.
Pakenen viidakkohotellin verannalla, pakenen pitkin patoaltaan pohjaa.
Maailma näkyy hänen luolastaan, sotkee seinät hän suruaan.
Oliko väärin hidastaa, sotia niin että unohtaa mitä maata puolustaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti