Pakko lukea, muodostaa kasvokuvia
toistaa kuvio, kontata ennenkuin kävellä
nähdä ero aikeiden ja tekojen välillä.
Pakko kumartaa matalaa porttia
kääntää kysymys vastaukseksi.
Pakko ensin syödä ja kusta ja kuolla
kiivetä kaatuvia tikkaita, mennä muiden mukana
kirjoittaa omaelämänkerta olemattomista ansioista.
Sitten valo tunnelin päässä sokaisee
ja mustekynän korkki korvassa.
On aika ajaa tämä harhaluulo alas.
Yritä ratsastaa leijonalla, laskea kaikki lentävät lajit
katsoa gorillaa silmiin, heilua härän edessä
varastaa kuolevan hevosen viimeinen henkäys
käyttää mielikuvitusta ja kadehtia kaikkia kuolleita
antaa pantterin paeta välillä sinua.
Nähdä kuinka tähdet tulevat esiin koteloistaan
kuinka lukki kutoo kilpeä, kuinka suuret liskot liikkuvat
karvapallot säätelevät säätä, kankaat kehittävät lämpöä.
Miksi pelätä pahinta kun voi odottaa parasta:
kiveä, joka soi kuin kitara.
Kenelle sitten jotain voisit ellet itsellesi?
Älä seiso maalareiden mallina, taistele etulinjassa.
Etsi kovempia pähkinöitä, monimutkaisempia solmuja.
Pysy lujana, älä mene katsomaan romahtanutta konetta.
Kuuntele vain kriitikkoja ja heiluta reilusti kahvikuppia.
Älä koskaan säästä voimiasi uidaksesi takaisin.
Jos ehdottomuudesta tulee muotia, kutsu itseäsi kompromissiksi.
Älä kysy muilta missä menee vaikein tie vaan etsi se itse.
Kieltäydy siitä mitä muut haluavat ja halua sitä mistä muut kieltäytyvät.
Jos et pääse niin korkealle kuin voi päästä, painu niin syvälle kuin mahdollista.
Tee kaikki kuin et tekisi mitään muuta, ja kun pääset huipulle – hyppää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti