Kukas minua vedestä katsoo? Minäkö se olen? Mutta olenpas minä komea! Suorastaan ihana! Oikea kaunotar! Rakkautta ensisilmäyksellä! Olen niin onnellinen kun löysin itseni! Olen itselleni täydellinen kumppani! Tahdon olla aina lähelläni! Katsokaa, puut ja pensaat! Katso minua, maailma! Katso täydellisintä luomustasi! Ah, kuinka kaikki näyttää nyt niin paljon suurenmoisemmalta! Kuinka minä olenkaan kaunis! Minun silmäni, minun nenäni, minun käteni, ihanat jalkani, pusipusi... voisin suudella niitä loputtomiin! Aah! Rakastan itseäni niin valtavasti että meinaan pyörtyä! Kuinka tällaista onnea voi ollakaan! Tahtoisin hukuttaa itseni lahjoihin ja laulaa serenadeja ikkunani alla! Vannon olevani ikuisesti uskollinen itselleni! En koskaan jätä minua! Pysyn aina yhdessä! Voi kunpa en koskaan menettäisi itseäni! En voisi elää jos kuolisin!
Mutta nyt alkaa epäilys kalvaa mieltäni. Olenko riittävä itselleni? Pidänkö enää itsestäni, kun olen kuusikymppinen ja kulunut? Vai alanko tapailla muita selkäni takana? Olenko jo tapaillut? En! Ei! En voisi tehdä sellaista itselleni! Se ei saa olla totta! Miksi tekisin sellaista? Mikä minussa on vikana? Miksi en kelpaa itselleni sellaisena kuin olen? Tottakai! Olen liian lihava! Nyt iski anoreksia ja bulimia! Alan jumpata ja meikata! Syön pelkkää parsakaalia! Mutta voinko enää luottaa itseeni? En tiedä varmasti. Minne minä aina lähden iltaisin...? Väitän meneväni kavereita tapaamaan, mutta jospa... Ei! Se ei saa olla totta! Minulla on varmasti joku toinen! Palkkaan yksityisetsivän vakoilemaan itseäni! Jään kiikkiin rysän päältä! Valokuvista selviää ketä tapailen! Nyt huomaan sen. Olen liian mustasukkainen! Tarvitsen terapeutin apua! Voi ei...
Minun täytyy myöntää se. Tämä suhde ei toimi. Olen niin erilainen. En sovi yhteen. Luulin jo löytäneeni oikean, mutta erehdyin itseni suhteen. Minut toinen vie onneen. Mutta miten voin kertoa tämän itselleni? Särjen taatusti sydämeni. En kestäisi sitä... Romahdan ja alan vainoamaan itseäni. Soittelen puhelinvastaajaani uhkausviestejä. Joudun lopulta hankkimaan itselleni lähestymiskiellon. Onneksi en sentään ehtinyt hankkia lapsia, olisin jäänyt yksinhuoltajaksi. Lapsistani olisi tullut narkomaaneja. Ei, en voi tehdä sellaista itselleni! Nielen suruni ja olen kuin kaikki olisi kuin ennen... niin paljon itselleni merkitsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti