Hypnotisoin viittomakielellä, annan savukkeella savumerkkejä.
Puhun asioista niiden väärillä nimillä.
Huokaukseni ja vihellykseni ovat koodikieltä.
Pysyttelen taka-alalla, vältän avoimia paikkoja.
Liikun suojassa salanimien, kätken mikrofoneja alle kivien.
Asetan ansoja asuntooni, kätken peilien taakse kameroita.
Säilytän salakielisiä sanomia satojen salasanojen takana.
Kävelen käsieni päällä, nukun vahtivuoroin.
Kuljen kuulostellen, taustapeiliin vilkuillen.
Kukaan ei tunnista kasvojani, minua ei saa kiinni puheistani.
Annan suojatulta itselleni.
Tuntemattomuus on työtäni.
Pitäydyn samankaltaisissa elämänohjeissa, pysyn poissa huippupaikoista.
Seison vieressänne vain jotta osuisin joka iskulla.
Tulen nähdyksi vain omasta tahdostani.
Pukeudun maastopukuun, sulaudun väkijoukkoon.
En mainosta, leviän juuristosta. Kudon puissa ja kehyksissä.
Luotan siihen että naamiointivärini tunnistetaan.
Vaihdan henkilöllisyyttäni, muutan toimintatapojani.
En pidä melua itsestäni, mutta vältä joutumasta vastustajakseni.
Tein kauan sitten valintani: olen oma herrani, luon omat sääntöni.
Olen vain omilla palkkalistoillani, kuljen omia reittejäni omassa tahdissani.
Kasvatan pitkät hiukset, parran ja viikset siltä varalta,
jos joskus jostain syystä menetän kaiken, epäonnistun tai kyllästyn
voin leikata ne pois ja kadota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti