Ja sitten juokset, juokset kunnes kävelet.
Otat käteesi oksan ja juokset metsään.
Sinne missä murheelliset karhut kalastavat;
missä käärme kiertää karhua, järvi hohtaa homeesta, tiikeri tappaa mehiläisen.
Ja kaikki siellä ovat, ja Amos ja Obadja.
Sinä tunnet heidät, mutta he tuntevat sinut paremmin.
Tämän he tekevät sinulle tuskallisen selväksi. Se tulee viemään ikuisuuden.
Metsäpalo valaisee kasvosi, vanhuksen kasvot.
Olet vain pieni eläin. Metsän eläimistä tunnet itsesi.
Olet herkkä, et hikoile. Ja kuu on mykkä, se ei kerro.
Karhu ei rahaa tarvitse eikä käärme uusia kenkiä.
Orava ei ole omalaatuinen toiveissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti