On elämää kaukana sinun elämästäsi

On elämää kaukana sinun elämästäsi
eivätkä säännöt ole lainkaan samat
sinulle tärkeät asiat ovat heille yhdentekeviä
käänteensä ovat sinulle käsittämättömiä
kun kävelet heidän ylitseen, he makaavat hiljaa
eivät asetu vastarintaan, eivät tee mitä odotetaan
eivät ryhdy tunteilemaan, he tietävät liikaa

Kun hankalat ihmiset ajetaan äärimmilleen
syntyy uusi laji, nousee tiivistynyt näkökulma
he paljastavat itsensä pala kerrallaan
tekevät viillon ihoon kuin aloituksen kulmaan
kunnes iskevät isomman vaihteen silmään
neuvotellen säälimättömällä ystävällisyydellä
he murskaavat epäystävälliset kansat tieltään

Kuka heidät tunnistaa, ei tunnista heidän lajiaan
kuin rungot myrskyssä he kasvavat kieroon
ettei heitä kannata kaataa, ei vaurioittaa
tämä on heidän aseensa aseistariisuntaa vastaan
heidän ylivoimainen vastauksensa siilin ongelmaan
he heittävät peliin kosmisen kortin
jota vain ahdasmielisimmät osaavat odottaa

Maasta kasvaa vielä hahmottomia alkioita
nytkähdellen kuin niillä olisi lihaskouristuksia
heidän synnyinmaansa muistuttaa hautausmaata
he ovat kiertyvien spiraalien puutarha
kohoamassa korkeuksiin, pitäen jalkansa maassa
kairaamassa outoja aukkoja oletusarvoihin
he ovat suuria nykyaikaisia

Päämääränsä ovat toisia kuin olettaisi
lähtökohtansa kaukaisempia kuin luulisi
he eivät edusta korkeampaa kulttuuria
he asettuvat ruudukkoon diagonaalisesti
kun heidät kaivetaan esiin, sodat on sodittu
sadut kerrottu, maa oli kirottu, äkkiä hän ymmärsi
sillä säännöt heille, ne eivät ole lainkaan samat

Matkustaja oranssissa

Hän nojasi vierelläni seinään
intialaisella bussipysäkillä
hyräili oudon tuttua melodiaa
oranssi nainen oranssissa asussa

Kysyin mihin hän on matkalla
hän tönäisi minua kylkeen
kerroin hänen olevan viehättävä
hän hymyili ja katsoi pois

Ja ja ja ja jaa jaa jan ja ja jaa jan jan

Kun bussi lähestyi pysäkkiä
hän katosi yllättäen
nousin hämmentyneenä bussiin
hän istui jo kyydissä

Kysyin kuka on hänelle mieleen
hän vastasi tovin mietittyään:
hurrikaani riehuessaan hyväksyy
minkä tahansa kylän

La la la la laa laa lan la la laa lan lan

Kysyin mitä laulua hän hyräilee
hän hymyili ja sanoi näin:
nukkuja elää unen sisällä
ja heräsin omasta sängystä

Tuosta oudosta kohtaamisesta
on jo useita vuosia
muistoksi jäi vain melodia
joka soi päässäni aina

Za za za za zaa zaa zan za za zaa zan zan

Kaivaudu omasta haudastasi

Kuolema istuu pöydässä, silti ruoka maistuu
tietoisuus on sammunut, mutta elämä jatkuu

Kuolema tiskaa astiat, kuolema vie roskat
kuolema tuo leivän pöytään, ystävämme kuolema

Kuolema soittaa naruun kiinnitettyä kelloa
olen valmis nousemaan, nyt saa kaivaa ylös

Kuolleet katsovat ikkunasta, kun elävät eivät katso
tanssivat omalla haudallaan, koska mikään ei liiku

Eikä alitajunnasta nouse mitään kummallista
peruspiirteet vastustavat tunnepohjaisia hyökkäyksiä

Meillä on idea kuolemasta, siinä mukavassa mielessä
vain vanha tuttu kuolema möyrii kosteassa mullassa

Katso mikä mahdollisuus hautakummusta paljastuu
kaivat tunnelin kohti valoa pohjalta alkaen

Onko sinulle jo varattu elämä elämän ulkopuolelta
vai onko vain kylmä hiljaisuus merenpohjassa

Kierrän näissä kylissä tekemässä nöyrää käännytystyötä
tämä on muistopuheeni sinulle, kuitenkin kuolet

Epäelävä raato vain syötetään satunnaisille madoille
jos pienelle ihmiselle itselleen ei kelpaa

Paahdat kuin lopussa odottaisi kiitos eikä kuolema
käännä takaisku tilaisuudeksi, tee siitä elämäsi

Ota mieluummin isku ihmisyyteen ja kumma kuolema
kuin muutama lisävuosi normaalia elämää

Kuolema on pelkkä muotoseikka, arkinen rutiini
verenpisara allekirjoitukseksi, tehdään reilu hahmoremontti

Elämän kova korkeakoulu

Käheä-ääninen kantribiisi (W. Auden vs. J. Karjalainen etc. mashup)

Pysäyttäkää sovellus, laittakaa puhelin äänettömälle
heittäkää Mustille mehukas luu
hän oli kuin Star Trek, hän oli kuin Ritari Ässä
luulin että sarja kestää ikuisesti, olin väärässä
pakatkaa kuu kuplamuoviin, sammuttakaa aurinko
ammuin seriffin, ei ollut vahinko
kato vulkani, kato albiino
kato ewokki, kato eskimo

Olin pitkäaikaistyötön työnhakija
oli asuntovaunu, vaimo ja lapsia
olin kantrilaulaja 90-luvun Suomessa
elämän kovassa korkeakoulussa

Lopettakaa liikelounaanne, jakakaa vaatteenne ja ruokanne
levittäkää lämmin huopa lemmikille
hän oli Ensimmäinen yhteys, hän oli Kolmas konstaapeli
minulla oli tästä hyvä aavistus, olin väärässä
palasin ristiretkeltä, tapoin siellä lohikäärmeitä
paha seriffi hallitsi maita ja metsiä
siinä oli idän eksotiikkaa ja lännen lakia
oli pakko ampua laseraseella

Kun ryöstin rikkailta sivilisaatioilta
ja jaoin huipputeknologiaa keskiajalla
olin Robin Hood avaruudessa
elämän kovassa korkeakoulussa

(puheosuus alkaa) 
Tämä on Sherwoodin asuntovaunualue
elämän kova korkeakoulu, vastoinkäymisten ylpeä yliopisto
kadut on tehty tarkoituksella kapeiksi ja mutkaisiksi
ulkopuolisten eksyttämiseksi
jos et ole sisäpiirissä, työnnyt sisään väärässä kulmassa
saat täplän otsaan, jos yrität lintsata luostarissa
tai meditoida vesiputouksen alla
vihollinen odottaa osoitteessa Sycamore Street
syrjäydyt siinä matkalla
merirosvo hyökkää kaikkien kimppuun
kaappari ryöstää mitä kuningas käskee
miksi nähdä vaivaa harjoitteluun
katu kyllä keksii käyttötarkoituksensa
jos ei tapa, tekee rammaksi ja rumaksi
kaareva peili muuttuu valokuvaksi
juoma pienentää aivoja, kakku suurentaa vatsaa
älä siitä itseäsi syytä, syytä yhteiskuntaa
tässä paikassa täytyy juosta pysyäkseen paikoillaan
(puheosuus päättyy) 

Kun löysin pullon hengen Karibialta
hakkasin sen kuoliaaksi airolla
olin Mustaparta vanhempien kellarissa
elämän kovassa korkeakoulussa

Veri vie, veri virtaa, moottoritie kuumottaa
palavassa talossa lapsi lyö koiraa
on päihteitä, ylipainoa ja keskittymisvaikeuksia
koska elämän kuuluu olla itseaiheutetun rankkaa
täytyy olla kaikenlaisia hurjia episodeja
vain nuorille suunnatussa draamasarjassa
varo piikki, varo vuori
varo linnoitus, vankila

Näin kaikkea kamalaa kuvaruudussa
ja se tuli vielä uusintana unessa
olin FBI:n erikoisagentti avaruudessa
elämän kovassa korkeakoulussa

Olin orja, jolla oli papukaija työnjohtajana
kraak, työskentele nopeammin
tai isäntäni saapuu ja saat piiskasta
lauloin olevani matelija gladiaattoriareenalla
mitä hemmettiä minä täällä teen
en kuulu tänne, olen väärässä osoitteessa
onko tämä 221B Baker Street
olenko ainoa, jonka mielestä jotain on vialla

Kävelin piikkimatolla kaikessa
erämaanimeni oli meripurjehtija
näin punaista kultaisella ohrapellolla
elämän kovassa korkeakoulussa

Olin kai tässä ei sanota
en oo vuosiin käynyt ulkona
hakulaite piippaa haudassa
puhelin soi palavassa talossa
olen nähnyt aika vähän umpikujia
jos pohjattomia kuiluja ei lasketa
lemmikin elämä on loputonta kipua
sanoin kai siihen ei kiinnosta

Hetken hirviö

kerää marjat, katkaise oksa
et menetä mitään jos mikään ei ole totta
hanki koettelemuksesi fiktiosta
tosielämä ei kaipaa spektaakkelia

kissa ei ole masentunut koira
pentu ei tarvitse aikuisen arkkua
pelkäät tunteen olevan kohtalo
se on vain punaisen lyhdyn valo

hetken haltija on sen hetken odotus
hirviö tämän kaiken yhdentekevyys
nuo kokemukset liittyvät haluun
tuntea itsensä vapaaksi
ja tuntemukset kertovat halusta
olla valmis

leikkaa oksat, viillä hedelmät
jotta kasvu jatkuu ja kudos kypsyy
appelsiinipuiden puisissa varjoissa
risteävät viivat muodostavat tähden

ei risteilijälläkään valvota öisin ja mietitä
mikä ajaa mihinkin rannalle jäämistä
tai mikä on se valo jonka jätät
kun aurinko lakkaa vilkkumasta

se on vain vakavaa, ei mitään todellista
kaikki mitä he rakensivat on jo poissa
mutta annat tuntemusten kaatua
ennen kuin ne yltävät koskettamaan
näitä riittämättömyyden kokemuksia
ei saisi riistää keneltäkään

Piilotat hernettä patjakasan alle

selitysten saalistaja, merkitysten metsästäjä
elää vaistojensa varassa, toimii selkäydintasolla
luottaa lahjakkuuteensa kuin lepakko

refleksit herkät kuin kärpäsensilmät
ruumis vahva kuin hämähäkinseitti
mieli tyyni kuin metsälampi

pieninkin oksanrasahdus musiikkia
heikoinkin valonsäde oksiston lomasta
vähäisinkin tuulenvire taidetta

herne patjakasan alla tuntuu kivenlohkareelta
kaatuneessa maitolasissa on aihetta itkuun
raivokohtaukseen riittää, kun ei lasista lohduta

selitysten saalistaja, merkitysten metsästäjä
elää vaistojensa varassa, toimii tunteidensa tiedolla
olen heikompi kuin sinä, lausuu ylpeänä

tarttuu pukunsa helmaan, kun pahoinvointi alkaa
nousee sängystä kuin ilmaa haukkoen merenpohjasta
asennoituu ovennarahdukseen kuin odotettuun vieraaseen

tiesitkö, että lepakon ajanviete on elämä
sähkökaapin lämmössä huokuu mahtava soundi
rannekellon naksutuksessa koskettava rytmi

haastattelussa filosofi saadaan murtumaan kyyneliin
suokaa anteeksi, hän sanoo silmiään pyyhkien
tietoisuus soi synkkänä melodiana mielessä

Lyhytsorminen pitkäkyntinen

on tärkeämpää pitää kiinni
lapsena tehdyistä päätöksistä
kuin elää normaalia aikuisen elämää

odotatko oikeasti, että tekisin yhtään mitään
minkä puolesta en olisi valmis
antamaan pienintä sormeani

alkaisin jotain tällaista lapsellista leikkiä
niin kuin ei olisi maailmassa
parempaa tekemistä

vasemmalla kädellä leikattua peliä
jonka sääntöjen noudattamisesta en välitä
koska menetin mielenkiintoni ennen puoliväliä

todellinen reunaherra ei ota huomioon
kuuluvatko kyynärpäät pöydälle
painaessaan otsansa kämmenien kehtoon

todellinen vallankumouksellinen ei välitä
mitä haarukkaa tulee käyttää
laukaistessaan itsensä pöydän ylitse

olen nuoremmalle itselleni sen velkaa
etten haalista mustetta ihostani
muuten saa etusormi lentää

tulevaisuus on aina ollut pelaajien
ketterä katutaiteilija tarrautuu
hätiköiden luonnosteltuun menneisyyteen

kasvoillaan jopa kuolinvuoteellaan
ilkikurinen hymy kuin koulupojalla
onnistuneen kepposen jälkeen



Nimim. "En ole katkera, mutta näillä sormilla ei kitaraa soiteta... b-baka."

Kiveä hakataan miekan ympäriltä

ei ole ennen
taas kävi näin
se ei sittenkään pyöri
vanha tyhjä käsi ei toimi
se on nyt minusta kiinni
on epäröitävä enemmän
luonto valitsee helpoimman tien
minulle jää vaikein

mikään ei etene
mikään ei enää etene
täytyy kulkea kivilaatoilla
maahan ei saa koskea
myrsky epäonnistuu
myrskykin epäonnistuu
leikkasin pois ikävät palat
mitään ei jäänyt jäljelle

tietä en kysy
itse on löydettävä perille
tätä liikettä ei voi lopettaa
tällä tunteella ei ole nimeä
valo välkkyy minulle
en osaa pelätä
kiveä hakataan
miekan ympäriltä

murtuneena hän saapuu
sammuneena hän poistuu
kenestäkään ei ole kuninkaaksi
kotka ansaitsee korkeuskammon
revin tilaisuuksia tuhkasta
jäljitän muotoa muodon sisästä
metsän suuressa varjossa
vaellan itseni sisällä

kirjoita tai älä, elän tämän tästä
soita tai älä, olen tulen ystävä
puhun muista itsessäni
itsestäni kaikissa muissa
kun pysähdyn polun päässä
käännyn ja olen taas alussa
menen takaisin hyvin lähelle
ja kaikki on tarkoitukselle

kysyit miksi istun kiven päällä
olisit kysynyt mitä on kiven alla
minä kävelin, minä lepäsin
kuin hyönteinen kävelee ja lepää
en valinnut hämärää elämää
elämä hämärässä valitsi minut
annoin kaikkeni kiven eteen
vain kahva jäi käteen

Kurjuuden pelillistäminen

Katsotaanpa kuinka kauan heiltä kestää huomata
että huoneessa on veitsi.

Katsotaanpa kuinka he selittävät tämän
itselleen.

Teidän täytyy epäonnistua vähintään viisitoista kertaa
ansaitaksenne häviäjän arvonimen.

Vanhojen asukkaiden on piilotettava kärsimyksensä
uusien asukkaiden löydettäväksi.

Teidän täytyy syödä pelkoa ja nautintoa
ollaksenne hyviä isäntäeläimiä.

Ollaksenne salamatkustajia omassa elämässänne
teidän täytyy oppia avuttomiksi.

Katsotaanpa kuinka vakuuttuneita he ovat siitä
että ainoa voittava siirto on olla pelaamatta.

Katsotaanpa kuinka varmoja he ovat siitä
että ovat itse vastuussa tapahtuneesta.

Tässä oikeudenmukaisen maailman harhakuvassa
vain passiivisuudella kerää voittopisteitä.

Tässä työläistenasettelussa sääntökirja sanoo
että vain luovuttajat lisääntyvät.

Teidän on noustava ja menetettävä vuoronne
kerta toisensa jälkeen.

Pelaajien on asetuttava liukuhihnalle makaamaan
kuin osallistuisivat sen toimintaan.

Katsotaanpa kuinka kauan heiltä kestää huomata
ettei riimussa ole solmua.

Katsotaanpa kuinka kauan näiltä rotilta
kestää löytää optimaalinen umpikuja.

Katsotaanpa kuinka kauan heiltä kestää huomata
että huoneessa on veitsi.

Syntymäpäivälahjatoive

Pistitpä pahan näin äkkiseltään
keskellä järveä
nurkan takaa ja rysän päältä

Jos takatalven saisi tai
ydinsodan
tai jotain siltä väliltä

Ikuisen jääkauden
ettei helle, heinänuha ja hyttyset
haittaisi

Juhannukseksi sataisi rakeita
kuusimetsään
kuinka unelta sekin tuntuisi

Avartuvia renkaita peilityyneen
syvään veteen
jotta käsitys kirkastuu

Mutta realistisesti ajatellen
jos vähitellen
kohta saalista nousisi

Palaan aina tähän tuttuun
sumuun ja tihkuun
mutta ajatushan se on tärkein

Lehtien hyrrä - Neljä vuotta nukkunut

mene kotiisi, rohkea innovaattori
summonoit vain jotain bullshittiä
menestystarinasi on tyhjä työpöytä

katso, kuolleella hevosella ratsastaja
johdat pimeässä kyynelehtiviä klovneja
vainosi on naamioitu seikkailuksi

ajattelu sinistä, kävely punaista?
tuolla laimentajan asenteella
pääkaupunki on vain yksi kirjain

kiteytät jalokiveä heijastimesta
hymysi on pelkkää rihkamaa
kaltaisesi sankarit ghostataan

tietämättömänä omasta kykenemättömyydestäsi
toimitat vähäpätöistä asiaasi väsytystaktiikalla
kuin kompromissi olisi liian hankala konsepti

akrobaattien aloittaessa finaalinsa
toivoin että voisin tottua, mutta
jos sinä teet työtä, kukaan ei voita

yritin olla yö päivälle, äly typerälle
yhtä hyvin olisin voinut nähdä näkyjä
sinua ajatellaan kun ajatellaan eilistä
 
mene kotiisi, motivoitunut tiimipelaaja
tässä vaiheessa olen valmis maksamaan
veroa siitä, että istut kotona toimettomana

yhteistyöhalukkuuteni on jo kuollut
vaunujen vierellä juoksevat lapset
fanittavat lehtien hyrrää

Laukaistumislaulu

Weezer – Buddy Holly feat. Tao Taon tunnari

Älä jää kiinni muistikuviin
heitä ne kaikki pois
lyö vaikka seinää jos tuun sun uniin
unohda joutava noise
Huh huh, oot mielessäin
Huh huh, oot silmissäin
Huh huh, flashback begin

Ei sun tarvitse ajatella mua
ei tarvi ajatella mua
ei sun tarvi ajatella mua
ei tarvi ajatella mua

Älä jää kiinni painajaisiin
oot ainoa joka muistaa
kieles on mutkalla ja silmäs on kii
korvia kuumottaa
Huh huh, mene lääkäriin
Huh huh, ota rauhoittavaa
Huh huh, tai meditoi hiljaa

Hiljaa puro solisee
jaa puro solisee
kauniit kukat kuiskailee
niit kukat kuiskailee

Hei! Mies! Älä jää kii
johonkin mistä et pääse irti
tiernapoikakisasta jäi PTSD
tunge Herodes hanuriis se tähti
Episodi I ja Jar Jar Binks
= psykiatrin lähete ja SSRI
vältä myös animea Dragon Ball Z
muuten susta tulee hikikomori
miksi olet, miksi olet noin bläkkis
onko Mauri tai Knihti sun triggeris
miksi piti rakentaa se patsaskin
pilasivat sillä koko Rotuaarin
saakelin Lucas ja Special Edition
varmasti Han Solo ampui ensin

Ei saa tulla laulamaan
ei kestä kuulla sanaakaan
ei juuttaan taavetissa pojat
älkää alkako laulamaan

NOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO

Ei mun tarvitse ajatella sua
ei tarvi ajatella sua
ei mun tarvi ajatella sua
ei tarvi ajatella sua
ei tarvi ajatella sua

Epäkohteliasta olisi sanoa unohtaneensa

Luen joka ilta ennen kävelyretkeä
erikoisesta instituutiostamme
lohtunaisista ja pölkkypäistä
siirroista turvallisille alueille
teattereista ja saappaista kentällä
täydellisen rauhan taivaallisesta valtiosta
puhdistuksista ja riemuleireistä
jotta mittasuhteet säilyisivät.

Koiran etsiessä istumapaikkaa pusikosta
pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan hiljaista
ikuista talvihämärää tähtien välissä
kaukaisen tehtaan vaatimatonta huminaa
tyhjää kauneutta kaiken yläpuolella
virtausta kuivuneen valtameren pohjassa
pilareiden valtavia varjoja
samasta syystä.

Epäkohteliasta olisi sanoa unohtaneensa
kuinka lapset rikkovat minkä aikuiset korjaavat
kuinka suu pilaa mitä kädet tarkoittavat
missä näyttämö loppuu ja katsominen alkaa
kuin emme olisi koskaan kumartaneet
kuinka tarkoituksetonta on yllättyä
kun nousemme kesken valoa vasten
tai jättää kertomatta.

Et enää koskaan kävele (diss track)

Kesäkuun kolmas, kello yksi tai varttia vaille
tulit olohuoneen ikkunasta ja kahmit kamaa kassiin
olin sängyssä ja kirjoitin tekstiä uudelle albumille
avasit makuuhuoneen oven ja siitä se idea sitten lähti

Et enää koskaan kävele
vittuilit meikälle ja nyt olet rampa
ei kannattais lähteä murtokeikalle
jos ei tiedä kuka on kotona

Ammuit kolme kertaa, yksikään ei osunut
vedin kolmikasin tyynyn alta ja ammuin kerran
tai ehkä ammuin kahdesti, en vittu laskenut
astuit kehään isännän kanssa, matematiikan herran

Et enää koskaan kävele
vittuilit meikälle ja nyt olet rampa
olisi helppo dissata enemmänkin
mut oot pelkkä vihannes, tiedät kyl itsekin

Jätkällä kävi huono säkä, valitsit väärän kohteen
ehkä potkin sua ennen ambulanssin tuloa, ehkä en
mut sääliksi käy sun perhettä, joten tein sulle tän flown
mukavaa loppuelämää pyörätuolissa, yo

Et enää koskaan kävele
vittuilit meikälle ja nyt olet rampa
kun sä puret patjaa sellissä
sun pennut diggailee tätä biittiä

Ehkä käyn kylässä joskus vierailuaikaan
tai lahjon vartijan, ei mua mikään estä
herätän sut yöllä ja kuiskaan hiljaa sun korvaan:
miten meni, noin niinku omasta mielestä?

Et enää koskaan kävele
vitun pelle selkäydinvammainen
tää biisi on omistettu sulle
[yksityishenkilön koko niminen]

Peace.

(The Careless Whisperer in Darkness, inspiraationa Amateur Transplants – Careless Surgeon)

Paras kirja muuttaa huonommatkin hyviksi

Selailen runohyllyä.

Onneksi en kirjoittanut tuota.
Onneksi en kirjoittanut tuota.
Onneksi en kirjoittanut tuota.

Toisten runojen lukeminen
tuottaa minulle suunnattomia
helpotuksen elämyksiä.

Runokirjat on tungettu hyllyyn tiukkaan
koska sivut ovat enimmäkseen tyhjää tilaa
eikä niitä kukaan koskaan lainaa.

...

Tuon olisin halunnut kirjoittaa.

Vaihemuutoksen kynnyksellä
voi näyttää täysin identtiseltä
kunnes kriittinen piste ylittyy.

Yksi tuolilta tiputtava sarake tässä
tuhannen kontekstissa on niin vahva
että kannattelee koko hyllymetriä.



Nimim. ”Hevi on parhaimmillaankin parkumista”

Asiantuntija elää vuorella

Jos saisit edes yhden epäsuoran osuman
seisoen omilla käsilläsi
ja lakkaisit hengittämästä ruohoa
kuin mikäkin häviäjä
voisin harkita oppisopimusta

Jos käyttäisit puolet elämästäsi
tunteidesi latistamiseen
ja olisit lopussa jossain määrin tyytyväinen
siihen ettet koskaan hymyillyt ääneen
voisin käsitellä hakemuksesi

Jos ottaisit paikkasi huipulla
ja katsoisit ohikulkevaa ihmistä
kuin häkissä tempovaa eläintä
voisit puristaa kätesi tiukempaan nyrkkiin
ja nähdä tähtijärjestelmien valuvan sormiesi välistä

Ärtymyksesi huvittaa minua, rikkinäinen nukke
kaipaat emotionaalista miinanraivausta
tämä nöyryytys on tarpeellista
koska kätesi kuuluu nyt minulle
ja haluan sen olevan vahva

Älä väitä vastaan, keinotekoinen mato
sinun ei tarvitse avata suutasi
kun käyn päällesi nukkumaan
vaatteet ovat alemmille olennoille
asiantuntija kulkee alasti

Jos luulet minua niin kärsivälliseksi ihmiseksi
että jaksaisin katsoa itsekontrollisi puutetta
olet todennäköisesti yksi kaatuneista
ja ainoa ihme tässä maailmassa
on se kuinka pitkään jaksat nuolla saapasta

Jos tämä panos on parasta mitä voit tarjota
kävelen mieluummin mereen
kaikki alemmat luokat ovat samanlaisia
kuten kaksiulotteinen mestarini opetti
olet siitä elävä todiste

Jos kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa
niistä on hankkiuduttava eroon
koska todellisuus on niukka ja likainen
vain kauhu, tuska ja kuolema
ne yhdessä lyövät miehet ritareiksi

Jos asiantuntija elää vuorella
jos ihminen on aseeton sota
jos tämä oli nyt tässä, elämä on äkkinäinen
sillä hetkellä kun liikut, astut harhaan
hovista pyhättöön.

Tuhlaan itseäni kanssasi

Kun näin sinut, näin vain sinut
ilman ennakkoasennetta
yllättäen kuin eläimen
sinä päivänä tiesin
sinä tulit lähelle

Tapasimme ensimmäistä kertaa
sukujen sopimassa paikassa
esittelimme lyhyesti itsemme
emme kehittäneet tunteita
pysyimme aina yhdessä

Romanttisinta mitä tiedän
on hyväksyä kenet tahansa
kieltäytyä siitä oikeasta
ja ottaa ensimmäinen
vastaantulija

Säästän itseäni sille väärälle
koska aito ei toimi esimerkkinä
suhteemme on vailla merkitystä
rakennamme autiota temppeliä
yhdessä ilman syytä

Tämä satunnainen symbioosimme
kahdenkeskinen salaliittomme
on nopeampi kuin suukko
vahvempi kuin rutistus
onko se lintu vai lentokone?

Romanttisinta mitä tiedän
on työntää käärmettä pyssyyn
kuin ei olisi vaihtoehtoja
ja pitää toista osapuolta
itsestäänselvyytenä

Kesätyöntekijälle ei ole lokeroa

Ihmettelet sitä ääneen
kun kaivat kuoppaa, nojailen seiniin
sanot, että on surullista nähdä minut näin
arvelen sinun vain inhoavan ajatusta siitä
etten ole vankilassa, sairaalassa tai kadulla
ja pidän sitä hyvänä saavutuksena

kysyit tulinko tähän maailmaan
vain seisomaan taustalla
joten menin kuoppaan makaamaan
odotin nimien syttymistä
sinä valitsit aina ensin työn, sitten huvin
minä valitsin nojailun, sitten levon

Kangas jähmettyy todelliseksi

me kaikki kuollaan mies
me kaikki kuollaan
sanoit ettei ole hirviöitä
mutta on niitä eikö vaan
ne tulevat seinistä
katoavat pimeään
ei tämä voi näin mennä
ei näin vain tapahdu
ei ollut tarkoitus pysyä täällä
joskus on pakko lähteä
joskus on kuitenkin pakko lähteä
nyt on aika lähteä
voit auttaa itseäsi ja lähteä saarelta
voit jäädä saarelle ja auttaa muita
voit auttaa maailmaa
voit auttaa painumalla vittuun
anna mennä, ei ole koko päivää
anna hapon syövyttää
anna rintakehän purskahtaa
voit nähdä unta
voimme ehkä molemmat
valkoinen terä sisään, punainen terä ulos
sydämestä tulee sotkuinen kirje
kuolema on viimeinen luokkaretki
se on joki, jonka toisella puolella
odottaa asfaltti ja yötie
avatkaa ovi
kangas heräsi juuri eloon
antakaa turvapaikka
säännöt ovat juuri muuttuneet
ne ovat tulleet hakemaan sinut
lopputekstien taakse
tiedät kuinka käy
saat äänettömät aplodit
valkoinen terä sisään
punainen terä ulos

Madot kutsuvat mätänevää ruumista jumalaksi

Ennen, kun mentiin väkisin naimisiin,
metsästäjät seurasivat armeijoita myyden saalista.

Keräilijä-vaihtajat antoivat sadon kasvaa metsässä,
kärrymiehet noukkivat eläinten luita kaduilta.

Naisen työ oli pukeutua mustaan ja surra luurankoa,
iskeä oopiumia polvitaipeeseen ennen oopperareissua.

Nämä heikot madot palvoivat itkuista ihmisuhria,
kutsuivat tikussa mätänevää ruumista jumalaksi.

Silloin, kun jäätä leikattiin järvestä ja myytiin lohkareina,
pää täytyi saada sekaisin keinolla millä hyvänsä.

Miehet kerskailivat kuinka sairaita ovat, kuiskasivat teoistaan tuuleen,
huusivat ihmisille itsestään, lauloivat ylistyslaulua häviäjästä.

Heille, jotka kirjoittavat elämänsä yhtä lyhyeksi kuin pienen kylänsä,
voimmeko antaa heille vaihtoehdot vai täytyykö meidän valita ne heille?

Madoille, jotka ovat menossa takaisin jumalansa luokse
elämä on utuisen nekromantian kyllästämää kiemurtelua.