ei ole ennen
taas kävi näin
se ei sittenkään pyöri
vanha tyhjä käsi ei toimi
se on nyt minusta kiinni
on epäröitävä enemmän
luonto valitsee helpoimman tien
minulle jää vaikein
mikään ei etene
mikään ei enää etene
täytyy kulkea kivilaatoilla
maahan ei saa koskea
myrsky epäonnistuu
myrskykin epäonnistuu
leikkasin pois ikävät palat
mitään ei jäänyt jäljelle
tietä en kysy
itse on löydettävä perille
tätä liikettä ei voi lopettaa
tällä tunteella ei ole nimeä
valo välkkyy minulle
en osaa pelätä
kiveä hakataan
miekan ympäriltä
murtuneena hän saapuu
sammuneena hän poistuu
kenestäkään ei ole kuninkaaksi
kotka ansaitsee korkeuskammon
revin tilaisuuksia tuhkasta
jäljitän muotoa muodon sisästä
metsän suuressa varjossa
vaellan itseni sisällä
kirjoita tai älä, elän tämän tästä
soita tai älä, olen tulen ystävä
puhun muista itsessäni
itsestäni kaikissa muissa
kun pysähdyn polun päässä
käännyn ja olen taas alussa
menen takaisin hyvin lähelle
ja kaikki on tarkoitukselle
kysyit miksi istun kiven päällä
olisit kysynyt mitä on kiven alla
minä kävelin, minä lepäsin
kuin hyönteinen kävelee ja lepää
en valinnut hämärää elämää
elämä hämärässä valitsi minut
annoin kaikkeni kiven eteen
vain kahva jäi käteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti