Ihmettelet sitä ääneen
kun kaivat kuoppaa, nojailen seiniin
sanot, että on surullista nähdä minut näin
arvelen sinun vain inhoavan ajatusta siitä
etten ole vankilassa, sairaalassa tai kadulla
ja pidän sitä hyvänä saavutuksena
kysyit tulinko tähän maailmaan
vain seisomaan taustalla
joten menin kuoppaan makaamaan
odotin nimien syttymistä
sinä valitsit aina ensin työn, sitten huvin
minä valitsin nojailun, sitten levon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti