Selailen runohyllyä.
Onneksi en kirjoittanut tuota.
Onneksi en kirjoittanut tuota.
Onneksi en kirjoittanut tuota.
Toisten runojen lukeminen
tuottaa minulle suunnattomia
helpotuksen elämyksiä.
Runokirjat on tungettu hyllyyn tiukkaan
koska sivut ovat enimmäkseen tyhjää tilaa
eikä niitä kukaan koskaan lainaa.
...
Tuon olisin halunnut kirjoittaa.
Vaihemuutoksen kynnyksellä
voi näyttää täysin identtiseltä
kunnes kriittinen piste ylittyy.
Yksi tuolilta tiputtava sarake tässä
tuhannen kontekstissa on niin vahva
että kannattelee koko hyllymetriä.
Nimim. ”Hevi on parhaimmillaankin parkumista”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti