Iso mies kävely,
paha tunti ajelu.
Ei kohta laiteta
kala yksi suu.
Kylmä hintelä kuu,
luun muotoiset luut.
Seisomatta liikkuvat
puolialastomat puut.
Päivänvalo on poissa
ja kaikki muu.
Palakoon liekki silmissäis
ikuisesti ikuista roihuaan.
Puiset siilikäärmeet reunustaa
hidasta polkua hevosen loivaa.
Kulku rinteessä kulkea varovasti,
jottei iho hipaise kärkikohtaa.
Tuottaako valinta tulevaisuudessa,
ei välitä siitä tai sellaisesta,
sillä jos on joku kaukanakin,
on ystävä ihmisen kanssa.
On ystävä ihmisen kanssa,
joka on eri mieltä kaikesta,
mut ei osaa tuntea sympatiaa,
koska työt ja harrastukset satuttaa
suoraan taikka epäsuoraan
toista ihmistä ja maailmaa.
Siks ei halua auttaa sinua,
haluaa auttaa jotakuta toista.
Siks ei kukaan tunne sinua,
kaikki ovat poissa.
Polku seuraa polun reunaa,
alas kukkulalta ratsastaa.
Neuvoo tarkoin tarkoittavaa,
sinä minua huolettaa.
Ei yksin soi näissä aallokoissa
ei puolittain näissä luolissa.
Olemme samoissa nahoissa,
liikumme samoissa piireissä.
Haemme paikkaa samassa kehässä,
kuulemme samaa tummaa ydintä.
No pieni mies matelu,
ei hyvä päivä utelu.
Mies ei elä unelmaansa,
alamäki on tulessa.
Tämä kohta laitetaan,
suu kaipaa suudelmaa,
kuu kuuta koskettaa.
Keräävät vauhtia nuo
siilin muotoiset ratsut
kohti rotkoa siellä suo.
Ja muu on pelkkää rekvisiittaa,
pelkkää taustakohinaa.
Sankarilla ei ole aikaa tällaiseen,
sankarilla ei ole aikaa.
Mennä länteen tarkoittaa
kuolla sitä sanomatta
ja iso mies kunnolla
ei kukkia osta
ei muuta hattua
kuin lakkia nosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti