Et ole elänyt päivääkään ihmisarvoista elämää

Post-hardcore reggae

Tykittelet rinteet tasaisiksi
rasvaisella metalliromulla.
Tuhoat ikuisuuden laakson
kourallisesta keltaista tomua.

Mikä on tämä valtava kaipaus
tyhjentää kaukainen valtaus
vuodenaikojen hangatessa
kurapohjan muovikelmua?

Metsäpalo tuoksuu hyvältä,
heräät pysyvään yskään.
Suussa maistuu lyijykynä,
tunget lisää mineraalia taskuun.

Syytöksesi on tunnustus, teollisuus ja hulluus.
Tieto yli toivon, teollisuus ja hulluus.
Et ole elänyt päivääkään ihmisarvoista elämää.
Teollisuus ja hulluus, tieto yli toivon.

Lähtokohta on myrkyllinen,
äärimmäisyys on myrkyllinen,
puolivälikin on myrkyllinen,
koko asteikko on myrkyllinen.

Inhoat puolta maailmasta
ja toisesta et välitä.
Kun jalat eivät enää kanna,
ohjaat kaivinkonetta paratiisissa.

Se on harhautus, se on tilanne,
se on näppärä pelastus.
Teollisuus ja hulluus.
Teollisuus ja hulluus.

Omin silmittömän raivosi
ja leivon siitä pöydänjalan
ettet ottaisi tästä opiksi,
ettet mitään tästä oppisi.

Syytöksesi on tunnustus, teollisuus ja hulluus.
Tieto yli toivon, tuotanto ja tyhjyys.
Et ole elänyt päivääkään ihmisarvoista elämää.
Vetoa järkeen tai lähde kävelemään.

Ehkä juot myrkkyä sammuttaaksesi janon,
ehkä viillät kutiavaa rannetta kohtisuoraan.
Ehkä vastauksesi mielipuoliseen väkivaltaan
on ojentaa mielipuolille tehokkaampia aseita.

Ehkä äkkirikastut ja ostat jahdin jotta voit
tehdä rikoksia kansainvälisillä merialueilla.
Ehkä olet itkuraivopelkuri ja tulitat silmät
ummessa välittämättä keneen osuu.

Ongelmien kasaantuessa suunnattomaksi keoksi
keon koosta tulee ainoa lohtu ja ylpeydenaihe.
Odotat auringonnousua patsastellen yleiskuvassa
kaksi riviä käännöstekstiä lähetyksen alareunassa.

Syytöksesi on tunnustus, teollisuus ja hulluus.
Tieto yli toivon, tuotanto ja tyhjyys.
Et ole elänyt päivääkään ihmisarvoista elämää.
Et ole kertaakaan ymmärtänyt mitä se sisältää.