Kuolema korjaa lopulta kaikki,
lausut itseesi tyytyväisenä
kuin kyseessä olisi jymyuutinen,
joka lopettaa kaiken keskustelun.
Ei työmatkapyöräily maailmaa pelasta,
sutkautat sivukommenttina
kuin ei olisi tarvetta ottaa ensimmäistä askelta
kohti parempaa.
Satutitko kenties kätesi, kun taputit
itseäsi vimmaisesti selkään
huomauttaessasi, ettei yksi tupakantumppi
parvekkeella koko Suomea saastuta?
Aika älykäs suunnittelija se evoluutio,
julistat omahyväisesti
ja juhlit sulkeneesi tiedemiesten suut,
koska kukaan ei jaksa jutella kanssasi.
Ei yksilön valinnoilla ole mitään vaikutusta,
perustelet passiivisuuttasi nuorille,
jotka yrittävät häikäilemättömästi auttaa
ja hävyttömästi ajatella tekojensa seurauksia.
Eikö nykyään saa enää edes vitsailla mistään,
kysyt kiukusta kihisten,
kuin sosiaalista kehitystä ei tapahtuisi,
kuin lyhytkasvuinen kehitysvammainen
tanssimassa narrilakki päässä
mustassa kasvomeikissä
varvastossuissa ja tutussa
olisi edelleen huumorin huipentuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti