Olen karhu ja olen kello
olen vanhan koneen varjo
toistan sen nykiviä liikkeitä
olen vanha ratas uuden sisässä
muodoton joka käänteessä
liu'un rajapinnoilla ja pintajännityksessä
olen reunaman ja jyrkänteen myrskynsilmä
epämääräinen ja epätietoinen
taskutodellisuudessa, kellariuniversumissa
tartun ja juutun hammasrattaisiin
elän kartan taitoksissa
vuodan ulos halkeamista
roikun maan ja meren rajalla
missä kaksi viivaa kohtaa
niiden väliin minä putoan
Tassut pois taskusta
olen välitilojen osa-aikainen
otan varaslähdön ja tunnen oikotien
kolmas vaihtoehto on ensimmäiseni
olen vääntynyt kieli rattaassa
pidän koneiston jumissa
vastaukseni on isku leukaan
astun heittoni ylitse tarkoituksella
olen hymysi musta aukko
talvehdin ajanlaskusi raossa
maailman jo laskostuessa
tervehdin, olen karhu kellosta
olen sisällä naapurustossa
talossa edustamassa katua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti