Dekadenssibiisi

Hauskaa ilman naurua,
se on varma.
Kauneutta ilman imelyyttä se on varma, se on varma.
Sanomaa ilman saarnausta,
se on varma.
Raskautta ilman painostavuutta, se on varma.

Ilta ilman apua se on varma,
se on varma.
Viikko ilman virheitä, se on varma, se on varma.
Halua ilman kiintymystä,
se on varma.
Rakkautta ilman rajoja se on varma, no makuasia.

Koko elämän täytyy olla kuin hillittyä juhlaa.
Katsoessani tätä dekadenssia tunnen mielenrauhaa.

Valintoja ilman epäilyksiä,
se on varma.
Nautintoa vailla loppua, se on varma, se on varma.
Huonoin hetkeni on kuin sinun parhaasi,
se on varma.
Keinotekoinen on luonnollista, se on varma.

Välittäessäni omista tunteistani yhtä vähän kuin sinusta
mielentilani vaihtelevat korkeammalla autuuden asteikolla.

Ojennan rauhan eleenä käteni, mutta miekka on pidempi.
Silti pienimmästäkin ikävästä voi päästä menettämättä lämpöä.

Koko elämän täytyy olla kuin nostalgista uusintaa.
Katsoessani tätä dekadenssia tunnen pientä kunniaa.

Häviäminen on hauskaa,
se on varma.
Surkeus jotain ihanaa, se on varma, se on varma.
Synkkyys kaiken kaunistaa,
se on varma.
Toivottomuus on kiehtovaa, se on varma.

Räjähtäessäni toimintaan melankolia katoaa hetkeksi.
Muistan kuinka hyvältä tuntuu kieltää kaikki tunteensa.

Tyhjentäessäni lipasta lihamuuriin tunnen jotain,
se voi olla mitä vain, ehkä se on rauhoittavaa.

Ajattelen miten eleganttia on muistella samalla sinua.
Mieleni on kuin haurasta lasia ja tyynempi valtamerta.

Kamppailen ilman selviytymistä, se on varma
se on varma.
Rakastan sinua edelleen, vaikka tapoit ihmisen
selvitäksesi itse.
Kaipaan vain tyylikästä melankoliaa, se on varma,
se on varma.
Se elegantti vivahde erottaa ihmisen eläimestä.

Levolliset jalat, levolliset jalat, levolliset jalat, levolliset.


Huonoina aikoina ihmiset vaalivat eleganssia, hyvinä aikoina he ylistävät renttumaisuutta. -- Murray Kempton