1.7.08

Runoja luovuttamisesta II: Vainaja vastoin tahtoaan (hänestä tuli)

Neito heittäytyi elämänsä läpi
ei tahtonyt mennä omiin hautajaisiinsa
tavallaan hän jatkoi olemassaoloaan
pysäyttämätön voima jatkoi matkaa
liikkumaton kohde pysyi paikallaan
hän ei koskaan luovuttanut vaikka
kaikki mitä hän yritti meni pieleen
hänet pakotettiin luovuttamaan
hänestä tuli vainaja vastoin tahtoaan.

Tyttäreni oli itse toivottomuus
kun käännyin, hän oli jo vanhus
naisen ollessa paikalla
hän sanoi hyvää yötä sokeripalalle
tytär ei koskaan puhunut paljon
aina löytyi parempaa tekemistä
vuoteen laidalla piirsi kukkia
käsivarteen ja sanoi sanan: tyhjä
hänen täytyi muistaa se.

Ei kommentteja: