Olen liian uskalias ja auringon tappama
jos hänen silmänsä katsoo muualle, hän puhuu
siitä mitä on sisällä, se aurinko
tuo käsi on rakastajani yllä, yölliset silmäni
minulle hän puhuu ja he palaavat
pukee häntä tuo käsi, tuo aurinko
Se ei ole hänen palvelijattarensa.
Olin kuolevaisten synnyttäjä, joita linnut
joita linnut nokkivat auringon valossa
laiskoina ajelehtivien pilvien ja kalpeiden
kalpeiden surujen lävitse tuo oikeudenmukainen tähti
oikeudenmukaisena se katsoi minuun
ja linnut lensivät ikkunaan, aurinkoon
olin jo sairas, vailla verta ja auringon tappama.
Olin liian uskalias, painoit minut maahan
tein vastarintaa ja lensin aurinkoon
joskus kauan sitten, kauan sitten
kauan on kuivunut tämä veri siivissäni
nuo linnut ylläni, unisina meren yllä
menetin mahdollisuuteni läpi koko elämäni
niin pelottomasti kurkotti yöhön tuo käsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti