Odotan iskua katulyhdyn alla,
näen varjoni vain.
On tullut jo kovin pimeä, kuljen kohti puistoa
toivon hyökkäystä yllättäen.
Valitsen syrjäisen kujan, otan uhrin osan.
Kuljen yksin pimeyteen.
Yksin pimeydessä
kasvatan sisälläni olevaa aukkoa.
Etsin itsestäni keskusta,
tahdon koskettaa kuoleman kasvoja.
Yö on käynnissä, valo valaisee valoa.
Etsin hylättyä taloa, lukittua ovea;
umpikujaa, jolla hehkua viattomana.
Varjoni on vaiti, yö ainoa kumppanini.
Valtameri tulee ja menee, kuin kyyneleet
ja pimeyteen taas johtavat askeleet.
Kuljen yksin pimeyteen.
Kuljemme kaikki yksitellen pimeyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti