Vuoden ajan olen ollut hyvin liikkumatta
ja vuotanut värini tähän risaiseen patjaan
kuin teepussi veden hitaasti haaletessa
olen nähnyt parhaiden päivieni lipuvan ohi
antanut huomioni vaeltaa näissä murjottavissa seinissä
räjähtämättömänä, hylsynä varastossa, tekemättä mitään.
Olen katkaisija, jota ei ole käännetty päälle
hiljaisella, tyynellä säällä
kehtoni roikkuu katkenneessa oksassa
lapsen tuijottaessa sokeana punaiseen peiliin
ammeeseen on upotettu palava miekka
kun löydätte minut tuhoutuneena ja tiedätte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti