Riisu maallinen valeasusi
et ole tätä kuivunutta lihaa
olet vanhempi kuin ikinä
olet pölyä, nestettä ja höyryä.
haluan hyväillä pintasi kuollutta solukkoa
järjestää luitasi uudelleen
jotta ne ovat minulle mieliksi.
En voi itselleni mitään
tähtien asento on oikea
hevoset puhaltavat tuhkaa
musta verho putoaa, se on turhaa
avaan kaksi ovea, on yö ja päivä
kannat nyt sisälläsi toista
emme ole enää ikinä yhdessä.
Käy sisään pimeästä ovesta, on kuu ja tähdet
on liukuvat terät jäätyneen veden yllä.
Yö on tuonut mukanaan uuden ihmisen
lasinsirpaleet keräävät sumua ja lunta
haluan että kuolet, olen siitä varma
älä jätä minua, et ole olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti