30.3.16

Tuhlaan itseäni kanssasi

Kun näin sinut, näin vain sinut
ilman ennakkoasennetta
yllättäen kuin eläimen
sinä päivänä tiesin
sinä tulit lähelle

Tapasimme ensimmäistä kertaa
sukujen sopimassa paikassa
esittelimme lyhyesti itsemme
emme kehittäneet tunteita
pysyimme aina yhdessä

Romanttisinta mitä tiedän
on hyväksyä kenet tahansa
kieltäytyä siitä oikeasta
ja ottaa ensimmäinen
vastaantulija

Säästän itseäni sille väärälle
koska aito ei toimi esimerkkinä
suhteemme on vailla merkitystä
rakennamme autiota temppeliä
yhdessä ilman syytä

Tämä satunnainen symbioosimme
kahdenkeskinen salaliittomme
on nopeampi kuin suukko
vahvempi kuin rutistus
onko se lintu vai lentokone?

Romanttisinta mitä tiedän
on työntää käärmettä pyssyyn
kuin ei olisi vaihtoehtoja
ja pitää toista osapuolta
itsestäänselvyytenä

16.3.16

Kesätyöntekijälle ei ole lokeroa

Ihmettelet sitä ääneen
kun kaivat kuoppaa, nojailen seiniin
sanot, että on surullista nähdä minut näin
arvelen sinun vain inhoavan ajatusta siitä
etten ole vankilassa, sairaalassa tai kadulla
ja pidän sitä hyvänä saavutuksena

kysyit tulinko tähän maailmaan
vain seisomaan taustalla
joten menin kuoppaan makaamaan
odotin nimien syttymistä
sinä valitsit aina ensin työn, sitten huvin
minä valitsin nojailun, sitten levon

8.3.16

Kangas jähmettyy todelliseksi

me kaikki kuollaan mies
me kaikki kuollaan
sanoit ettei ole hirviöitä
mutta on niitä eikö vaan
ne tulevat seinistä
katoavat pimeään
ei tämä voi näin mennä
ei näin vain tapahdu
ei ollut tarkoitus pysyä täällä
joskus on pakko lähteä
joskus on kuitenkin pakko lähteä
nyt on aika lähteä
voit auttaa itseäsi ja lähteä saarelta
voit jäädä saarelle ja auttaa muita
voit auttaa maailmaa
voit auttaa painumalla vittuun
anna mennä, ei ole koko päivää
anna hapon syövyttää
anna rintakehän purskahtaa
voit nähdä unta
voimme ehkä molemmat
valkoinen terä sisään, punainen terä ulos
sydämestä tulee sotkuinen kirje
kuolema on viimeinen luokkaretki
se on joki, jonka toisella puolella
odottaa asfaltti ja yötie
avatkaa ovi
kangas heräsi juuri eloon
antakaa turvapaikka
säännöt ovat juuri muuttuneet
ne ovat tulleet hakemaan sinut
lopputekstien taakse
tiedät kuinka käy
saat äänettömät aplodit
valkoinen terä sisään
punainen terä ulos

22.9.15

Madot kutsuvat mätänevää ruumista jumalaksi

Ennen, kun mentiin väkisin naimisiin,
metsästäjät seurasivat armeijoita myyden saalista.

Keräilijä-vaihtajat antoivat sadon kasvaa metsässä,
kärrymiehet noukkivat eläinten luita kaduilta.

Naisen työ oli pukeutua mustaan ja surra luurankoa,
iskeä oopiumia polvitaipeeseen ennen oopperareissua.

Nämä heikot madot palvoivat itkuista ihmisuhria,
kutsuivat tikussa mätänevää ruumista jumalaksi.

Silloin, kun jäätä leikattiin järvestä ja myytiin lohkareina,
pää täytyi saada sekaisin keinolla millä hyvänsä.

Miehet kerskailivat kuinka sairaita ovat, kuiskasivat teoistaan tuuleen,
huusivat ihmisille itsestään, lauloivat ylistyslaulua häviäjästä.

Heille, jotka kirjoittavat elämänsä yhtä lyhyeksi kuin pienen kylänsä,
voimmeko antaa heille vaihtoehdot vai täytyykö meidän valita ne heille?

Madoille, jotka ovat menossa takaisin jumalansa luokse
elämä on utuisen nekromantian kyllästämää kiemurtelua.

21.5.15

Koti-ikävä tuhonjälkeiseen tulevaisuuteen

Voiko niin surullista ollakaan
mitä kerran tunsin
sinä et tule koskaan tuntemaan
kuinka kerran tanssin
et siten tule koskaan tanssimaan

Oletat että hypin huvikseni
mutta maa polttaa, tanssilava palaa
et koskaan tule käsittämään
kuinka surullista se onkaan
olla ikuisesti alakuloinen tietämättään

Mitä voisin tehdä hyväksesi hämärässä
rajallisen mieliala-asteikkosi
tunteiden väliset suhteet
eivät selviä jyrkästä sävellajin vaihdosta
kehittyneempään kokoonpanoon

Autuuden liukuvalla skaalalla
minun käskettiin itkeä ja aloin nauraa
riemunhetkistäsi korkein oli mielialoistani matalin
mut vaik' on tää autuas onttous mi mieltäni ohjaa
niin nuolevan näen lieskan padan pohjaa

https://youtu.be/eJ_D17OD3RY

8.5.15

Sata kesää on liian lyhyt aika elää

Kuolemme edelleen jonkin puolesta
miekat palavat korkealla
ikuisuudessa

Ikuinen on valkoinen
lyhyt päivä kestää pitkään
sata kesää on liian lyhyt aika elää

Silmissä harmaata kohinaa
alkaa valtava metsästys
jonkin puolesta

Mutta juuri kun olen aikeissa
palavat miekat
ikuisuudessa

12.4.15

Ei tässä ilokseen kävele

en minä elä tällä
olen vain kävelyllä
kuuntelen kuivia juuria
rahisevassa sorassa

en minä elä tälle kävelylle
puoli maailmaa on vettä täynnä
on kivikkoa kiivettäväksi
valoja vaihdettavaksi

en elä tätä tietä kävellen
eivät jalat tähän pääty
odotat askelille merkitystä
jota ei todellisuudesta löydy

tämä pakattu matkalaukku
ei merkitse vielä mitään
miksi se olisi epäreilua
tie on tarpeeksi tälle päivälle

24.3.15

Punainen valo keskellä yötä

Tuli polttaa
palaen
käsi pesee
käden
taikuri kulkee
kasvoilla
hiukset kuulostavat
ukkoselta
ainoa asia
jonka muistan
sedästä on
ettei hän ollut
tulessa

Etsi ystävä
etsi sydän
kun se muuttuu
iän mukana
keskellä yötä
punaista valoa
ei saa kävellä
nimi häkissä
se on sisällä
suurin ja vanhin
täydellinen ja kuollut
lämmin käsi
on lämmin.

Tappakaa nuo valot
polttakaa se jää
voimme tehdä sen
teemme sen
ei emme voi
tarvitsemme todisteet
hän epäilee
ja hän epäilee taas
ajattele sitä
suoraan yläpuolella
nyt aivan yhtäkkiä
punaista valoa
keskellä yötä

https://youtu.be/d8ow8xikG-w

5.2.15

Ihmiset taivaalla

En tiedä miksi katsoin ylös
tein virheliikkeen
minut siirrettiin ulos pelistä
kädet selän takana
putosin keskelle juhlaa
kutsumattomana vieraana

Heitin pakan ilmaan
kehotin tarttumaan tilaisuuteen
yritin häikäilemättömästi auttaa 
yksin pimeällä kotiin kulkevaa
silitin äkkiä pientä eläintä
silloin kun sitä vähiten odotit

Keräsin sekalaisen seurueen
sytytin köyhän miehen ruusun
siirryin seuraaviin juhliin
kuningas kaatui kättelyssä
tunsin suurta kiitollisuutta
keskisormesta sydämessäni

1.12.14

Katulamppurivi lumisadeyössä

kylmänlämpimänä yöpäivänä
kuivankosteassa kellaritornissa
ilonmurtamilla vankivierailla
koristekahleet varvassormissa
hetki ikuista hiljaista huutoa
poistuu arkkiystäväni tervehtien
turhantärkeää kesätalvea
koe ole hyvä jätä huomiotta

16.11.14

Kalastaja kertoo päivästään

Ensin potkitaan ulos temppelistä
sitten ostellaan rihkamakoruja
tuli ei kulje kanssani, en saa bonusta
ei ole tarpeeksi tatuointeja
yritän ottaa vain oleellisen, en muuta
mutta tulee puutetta naisista
eipä silti, ei yhdellä mitään tekisi
ja yhdessä on kuitenkin mahdoton toimia
kaikkea haluaisi tehdä, mutta mitään ei ehdi
jumalille ei riitä uhrilahjoja
merestä nousee väärää saalista
kahvikin on jo kylmää
mutta pidän siitä, koska se on kitkerää
ja koska se on kahvia.

6.11.14

Ikaros x Helios


Päivällä sinua katselen
yöllä muistelen
sinua siellä kaukana
minä täällä itken
olet niin lähellä
silti tavoittamattomissa
hyväilet kasvojani
kultaisilla kiharoillasi
sateessa ja ukkosella
odotan paluutasi
sinä olet liekki ja lautanen
minä lämmössä vääntynyt
pikkulusikka
sinä olet kaiken kolossi
minä vain molskis taustalla
kun sulatat siipeni tunnen sen
piirrät selkääni sydämen.

Muinaiskreikkalaista slashia x Aimee B - Fallen Angel

10.3.14

Orava asuu ajoratojen välissä

Ihmisten valtakunnan ulkopuolella
olen minä vailla aikataulua.
Olen ihmisen hahmossa tekemättä mitään
ihmisyyteen kuuluvaa.

Koska vain prosentti kaikesta on tavaraa
otan vähäisimmän mahdollisuuden voittaa.
Kuljen oven läpi astuessani sisään,
istun ikkunalaudalla, maistan ihmisten ruokaa.

Alueiden kaventuessa kiipeän rivissä seisoviin puihin.
Onnittelen itseäni tapahtumista, joihin en osallistu.
On kiehtovaa katsoa kuinka tärkeitä ihmisille
ovat asiat, joilla ei ole minulle merkitystä.

Ihminen ei voi sitä koskaan ymmärtää
kuinka hämähäkki ymmärtää kissaa
joka kulkee sen verkon lävitse
vailla suunnitelmaa.

13.6.13

Galápagos Da capo

Autan sinua nyrkillä turpaan
lohdutan saappaalla kylkeen
suloinen elämäsi on pelkkä hento korte
kuiva ruumis, jota puserretaan pakkasen läpi
kuin autoa toisen viereen kaapelikäynnistykseen
kolibrien purkaessa polkua jokeen
minä livahdan kassan ohi ostamatta mitään.

Jalka laahuksena lohkareen alla
äärettömässä erämaassa, suolaisessa vuoristossa
vaanin vuodenaikoja, kuun vaiheita
ansiokasta, kunnioitettavaa syyssadetta
minua ei kehu tai kiitos liikuta
ei liikuta apinoiden asutus
pudotan mahtavasti enimmäkseen puunrunkoja
polkujen naarmuttamaan rinteeseen.

Galápagos, kaltaiseni, et vieläkään käsitä
tarjoan kahvoiksi vain teräväreunaisia risuja
joissa tuntuu tilapäisvälineen kipinöivä halu
liittyä vasaranyrkin jatkeeksi
asteikolla nolla viiva me kaikki kuollaan, mies
ansaitset arvosanan painu kotiin, Lasarus
nouse ja lähde menemään, vanhus
luovu elämästäsi avuttomana virheenä
poliisi kävelee kyynelilläsi.

Galápagos on viimeinen ja vaikein
tai kyynelehtikööt vaikka väkisin
kuten heikommat miehet tekevät
vanhuuden saattolassa
äly pitää hengissä vain hetken
tällä säällä, näissä olosuhteissa
kutsutko tuota veitseksi?
tämä on veitsi
tämä jäämeininki
pääkipu, joka voittaa äärettömyyden.

Pää painuksissa laahustan itään
kivien taakse, kivien takana
puhun muista itsessäni, itsestäni kaikissa muissa
tahdon nähdä miten helposti murrun
mihin minä päätyn ja mistä sinä alat
virheeni joita en tahdo korjata
virheeni, joita en tahdo koskaan korjata
vien sinut vuorille, siellä mysteeri selviää
ajattelun aurinko nousee
jos voit tuntea varjon siirtyvän
olet vahvempi kuin täydellinen.

Valoon kaikki kääntyy, paitsi minä
mihin minua tarvitsee, ei tyttö tiedä
mutta voitan silti kaikessa
voitan joka kerta kaikessa
koska Galápagos niin tahtoo, miellytä minua
pysähdy, rentoudu kallioiden kulmissa
näytä tanssiliikkeesi, nauti laiska seikkailu
näytän surkeudellesi vihreää valoa
unelmoi elämästä valmiina ihmisenä
nuole huumaavien aineiden tornia
minusta tämä on ihan loogista jatkumoa
aikaisemmille oudoille vaatimuksilleni.

12.3.12

Hitaasti taivalsin loputonta joenrantaa

Ilmeeni kun olen ihminen
ilmoitan että viikonpäivä on jonkin värinen
kunnes väri vaihtuu

Uin korkeassa ruohikossa
kuin olisin tuuli pohjoisesta
tai nousisin mistä tahansa joesta

Syön hämähäkinverkkoa aamiaiseksi
ajattelen vain että täällä on
jotain mitä rakastan

Ryömin kauemmas omenapuusta
kiellän omenoita tuijottamasta
älkää tuijottako minua

Nostan itselleni hattua
kaikesta huolimatta
nautin viileää teetä takapihalla