Tyrannosaurus XII Sotalohikäärme (lopputunnari)

Vihaan itseni uneen, kiroilen itseni hereille.
Lievä ärtymys ajaa minua eteenpäin päivästä toiseen.
Viiltelen itseni virkeäksi, puserran lihan ulos makuupussista.
Nenäliinakin on jäässä, toistan itselleni että ei tämä tästä.
Tämä aamuhämärä on kaikki mitä minulla on jäljellä.
Mitätön nuotio sillan alla mannerjäätiköiden sulaessa.

Potkin ruumiini ulos asfaltille, pakotan polkua murjotuksen lävitse.
Paiskaan ruhoni nettikahvilan nurkkaan kuin lätäköstä löytyneen villasukan.
Huudan ruudulle ilmestyviä olemattomia demoneja häviämään.
Sammuta tämä kaikki saasta! Piiloon nämä ponnahdusikkunat!
Tuokin saatanan vanha paavi vielä tuolla vilkuttelee.
Saatanan vanha paavi, osaisinpa oksentaa.

Olen paras siinä mitä teen ja se mitä teen on mistä olen hiljaa.
Koska olen paras siinä mitä teen ja se mitä teen ei ole nättiä.

Kaikki mihin kosken kuihtuu lohduttomaksi sameudeksi.
Puhun tussilla sotkettuun peiliin että sinä kusipää saat kujalla turpaan.
Tungen junanraidetta sieraimeen ja märkää kaarnaa nuotioon.
Rustottuneet korvat tukossa kuuntelen arpeutuneiden keuhkojen ASMR:ää.
Menen vapaaehtoisesti sinne minne epäonnisimmat joutuvat vastoin tahtoaan.
Aplodien jälkeen ilmeeni on kuin tietosanakirjasta haettu diagnoosi.

Värittömänä lohikäärmeenä, kodittomana karhuna
kiristän manillakravattia loputtomalla tupakkatauolla.
Katson samein silmin sillan ruosteista alapintaa,
syljen pystysuoraan jotta osuisin häviäjää päin naamaa.
Yliviivaan allekirjoitukseni ja painan kynällä passikuvaa
että sinua en pidä saatana minään, viet vain muilta tilaa.

Olen paras siinä mitä teen ja se mitä teen on mistä olen hiljaa.
Koska se mitä teen ei ole kivaa, enkä lähde sitä kenellekään selittelemään.

Kivi kasvaa keräämällä sammalta, minä en palaa koskaan ulkomaanmatkalta.
Tämä on todellista, tämä on tosiasia: aidoin peliliike on elää ja kuolla kadulla.
Pieksän säpäleiksi tämän tietämättömän pään, joka ei kykene katsomaan
ainuttakaan säröä sormien läpi sortumatta silmittömään väkivaltaan.
Suuri muinainen sotalohikäärme, nimetön luuseri kaukoidän kujalla.
Taistelumme jatkuu jälleen kun herään, tuhoan sinua tuhat vuotta.

Otin neuvoa antavaa, vaihdoin kotini katuojaan, taloni vaihdoin ulkoilmaan
ja sukellettuani kanavaan ryömin sillan alle sateelta suojaan nukkumaan.
En selittele tekojani parhain päin, olen tässä koska otan täyden vastuun.
Se mitä teen ei ole kaunista eikä kenenkään pidä ottaa minusta mallia.
Olen paskin päivä kerrallaan, haalistun palmunlehvien taustakohinaan.
Ilta kuluu tyhjässä aikataulussa tässä maailman typerimmässä paratiisissa.



Lauletaan kuin 70/80-luvun sankarianimetunnari tyyliin Gatchaman / Pegasus Fantasy / You Wa Shock.