Selailemasta itseni yllätin (kirjastofilk)

Selailemasta itseni yllätin
naistenlehtiä, kun niitä hyllytin
muutaman runokirjan lainasin
luin klassikoita kahvitauolla
sitä yhtä hullua etenkin
joka väitti että särkyy, oi sydämeni veri,
kuin sydän ja kukkula.

Mullon tästä asti aikaa
kirjat täytyy palauttaa
muuten tulee sakkoilmoitus.

Tästä asti aikaa
muutama kirja myöhässä
täytyy palauttaa ne kirjastoon.

Iltavuoro oli aika hiljainen
ei ollut paljon kävijöitä
oltiin vuorotellen tiskillä
ja ehdittiin jo laittaa päätteet kii
kun juuri sulkemisaikaan
joku juoksi sisään palauttamaan
kasan kissakirjoja.

Mullon tästä asti aikaa
kirjat täytyy palauttaa
muuten tulee sakkoilmoitus.

Tarvin lisäaikaa
ettei kerry sakkoa
heitän kirjat palautusluukusta.

Tästä asti aikaa
puolet vasta luettu
saisko nämä kirjat uusittua.

Hän tulee jatkamaan normaalia elämäänsä

(Don LaFontainen äänellä)

Hän on elänyt pitkään
hyvin normaalia elämää
mutta tänään
hän tulee jatkamaan normaalia elämäänsä
kuten tähänkin asti.

Hai seuraa laivaa, laiva saapuu satamaan
matkustajat poistuvat
tänä yönä
ei tullut jäävuoria vastaan
hai ui muuten vaan.

Onnellinen loppu jäi kokematta
sillä sekin on loppu
mutta nyt
kaikki jää leijumaan ilmaan
arkisuus jatkuu.

Miksi sinä et naura?

Eikö sinua huvita
että tarvitaan vain yksi huono päivä
ja järkevinkin mies sekoaa
eikö sinua huvita
että vain se erottaa minut muusta maailmasta
yksi huono päivä.

Eikö sinua huvita
suunnitelmieni logiikka, joka avautuu vain minulle
olen kuin luonnonvoima
mikään minussa ei ole johdonmukaista
olen mikä kortti tahansa
ainoa tapa elää on elää ilman sääntöjä.

Eikö sinua huvita
tämä musertava vastarinta
miksi olet niin vakava
miksi sinä et naura?

Eikö sinua huvita
että joskus muistan asiat yhdellä tavalla
joskus toisella
eikö sinua huvita
minusta on mukava että menneisyydessä
on valinnan varaa.

Ja eikö sinua huvita
että vain kadottamalla itseni
voin pelastua
eikö sinua huvita
houkuttelet hulluutta puoleesi
kuin kohdevalaistus koiperhosia.

Eikö sinua huvita
tämä musertava vastarinta
miksi olet niin vakava
miksi sinä et naura?

Kaappasin koulubussin, se oli vain pila
räjäytin orpokodin, se oli vain pila
murhasin suojattisi, se oli vain pila
valehtelin ja petin lupaukseni
minähän vain pilailin.

Eikö sinua huvita
tämä musertava vastarinta
etkö ymmärtänyt vitsiä
mik-si sinä et nau-ra?

Ha ha ha hulluus on hätäratkaisu
mielenvikaisuus on varauloskäynti
Ha ha ha hulluus on hätäratkaisu
näin mielipuolisessa maailmassa
ainoa ratkaisu on seota.


(kts. myös Mustan ritarin tie)

Ei tämä tästä

Onnistumisista ei pidä lannistua
niistä pääsee ylitse
negatiivisella asenteella ja arvostelijoiden tuella
se päivä lakkaa paistamasta
ja tyytyväisyys putoaa perustasolle
vielä hymy hyytyy ja suruksi tämä tästä muuttuu
vielä teet virheen
todennäköisyydet ovat sinua vastaan.

No älähän nyt, ei tämä tästä.

Runoja luovuttamisesta III: Annoin viimein periksi

Avauduin eteenpäin kohti tuulta

enkä katsonut taakseni

olin unohtanut avaimeni viimein
kaikki oli uutta ja ristiriitaista.

Laskeuduin kentälle ja istuin alas

pienten putkien valoon

Silmissäni kaikki oli kaukana
pakenemassa pimeyttä ja ystävää.

Sydämeni oli kasvanut heikoksi,

sanoin hyvästi viimein

Ohjasin kohti kaukaisia valoja
valot ohjasivat kohti minua.

Lähdin matkalleni vailla voimia

syistä, jotka kerroin

Kerro maailmalle, että olin vapaa
olin vain läpikulkumatkalla.

Runoja luovuttamisesta II: Vainaja vastoin tahtoaan (hänestä tuli)

Neito heittäytyi elämänsä läpi
ei tahtonyt mennä omiin hautajaisiinsa
tavallaan hän jatkoi olemassaoloaan
pysäyttämätön voima jatkoi matkaa
liikkumaton kohde pysyi paikallaan
hän ei koskaan luovuttanut vaikka
kaikki mitä hän yritti meni pieleen
hänet pakotettiin luovuttamaan
hänestä tuli vainaja vastoin tahtoaan.

Tyttäreni oli itse toivottomuus
kun käännyin, hän oli jo vanhus
naisen ollessa paikalla
hän sanoi hyvää yötä sokeripalalle
tytär ei koskaan puhunut paljon
aina löytyi parempaa tekemistä
vuoteen laidalla piirsi kukkia
käsivarteen ja sanoi sanan: tyhjä
hänen täytyi muistaa se.

Runoja luovuttamisesta I: Varresta katkaistu kukka

Olen liian uskalias ja auringon tappama
jos hänen silmänsä katsoo muualle, hän puhuu
siitä mitä on sisällä, se aurinko
tuo käsi on rakastajani yllä, yölliset silmäni
minulle hän puhuu ja he palaavat
pukee häntä tuo käsi, tuo aurinko
Se ei ole hänen palvelijattarensa.

Olin kuolevaisten synnyttäjä, joita linnut
joita linnut nokkivat auringon valossa
laiskoina ajelehtivien pilvien ja kalpeiden
kalpeiden surujen lävitse tuo oikeudenmukainen tähti
oikeudenmukaisena se katsoi minuun
ja linnut lensivät ikkunaan, aurinkoon
olin jo sairas, vailla verta ja auringon tappama.

Olin liian uskalias, painoit minut maahan
tein vastarintaa ja lensin aurinkoon
joskus kauan sitten, kauan sitten
kauan on kuivunut tämä veri siivissäni
nuo linnut ylläni, unisina meren yllä
menetin mahdollisuuteni läpi koko elämäni
niin pelottomasti kurkotti yöhön tuo käsi.