Pimeyden jalokivien viejä

Puutarhan perältä, pimeästä ovesta, kirkkaat kasvot
kivisessä kuutiossa, kukkulan laella, jättiläisen pää, puissa tuuli
tyhjällä tasangolla, sumun keskellä, kaatunut kivi
musta jumala metsän yllä, tyhjät kasvot, täydellinen tyhjyys.

Hohtavien kuplien kokoelma odottaa ulkona, nimettömässä pimeydessä
tien avaaja, verhon pudottaja, pimeyden jalokivien viejä
astu porttiin, tuhatkuu - tähtien syöjä, pimeyden valtias - ihminen
kehä odottaa avainta, palavat renkaat; muodoton keho, kirkkaat silmät.

Minulla on todisteet

Katsoin kissaa, kun se muuttui mustaksi
ja raapi yötä kunnes nukahti
käärin sen sanomalehteen ja sateeseen
avautui käytävä, kun astelin korsikkoon
otin kiven ja painoin mytyn sen alle
kiireisten kuoriaisten pesään
oli pyhäpäivä ja täysikuu
kissanpojat paperikoreissa, valvomassa yötä.

Sytytys

Vuoden ajan olen ollut hyvin liikkumatta
ja vuotanut värini tähän risaiseen patjaan
kuin teepussi veden hitaasti haaletessa
olen nähnyt parhaiden päivieni lipuvan ohi
antanut huomioni vaeltaa näissä murjottavissa seinissä
räjähtämättömänä, hylsynä varastossa, tekemättä mitään.

Olen katkaisija, jota ei ole käännetty päälle
hiljaisella, tyynellä säällä
kehtoni roikkuu katkenneessa oksassa
lapsen tuijottaessa sokeana punaiseen peiliin
ammeeseen on upotettu palava miekka
kun löydätte minut tuhoutuneena ja tiedätte.

Murskaksi lyöty meri

Minun täytyy satuttaa sinua
tai en ole enää oma itseni
syöt tämän kilpikonnan elävältä
kun se tulee esiin kuorestaan
keräät simpukat kasaan
ja poltat ne hiekalla
aurinko ei saa nousta
olen niin täynnä surua
koska en voi tappaa kaikkia yhdellä iskulla
tulisipa maailmanloppu huomenna.

Kesämökki järven rannalla

Ei rakkaus ole lukko vaan rakkaus on avain
mutta avaimesi jäi sisään ja portti meni kiinni
kun ystäväsi menee naisen kanssa makuuhuoneeseen
sinä jäät istumaan yksin olohuoneeseen
kaadat juomaa kulhoon ja kaikki tulee yli
nouset yläkerran portaat suoraan pimeyden syliin
annat lukon murtua, nyt on myöhäistä perua
rikot pullon seinään, käsket heidät ylös
jos hierot lamppua niin henki tulee ulos.

Sumua ja lunta

Riisu maallinen valeasusi
et ole tätä kuivunutta lihaa
olet vanhempi kuin ikinä
olet pölyä, nestettä ja höyryä.
haluan hyväillä pintasi kuollutta solukkoa
järjestää luitasi uudelleen
jotta ne ovat minulle mieliksi.

En voi itselleni mitään
tähtien asento on oikea
hevoset puhaltavat tuhkaa
musta verho putoaa, se on turhaa
avaan kaksi ovea, on yö ja päivä
kannat nyt sisälläsi toista
emme ole enää ikinä yhdessä.

Käy sisään pimeästä ovesta, on kuu ja tähdet
on liukuvat terät jäätyneen veden yllä.
Yö on tuonut mukanaan uuden ihmisen
lasinsirpaleet keräävät sumua ja lunta
haluan että kuolet, olen siitä varma
älä jätä minua, et ole olemassa.