15.12.25

Suomi-kuvaa maailmalle

Tästä isoäitisi sinua aina varoitti:
jos vääntelet ilkikurisesti naamaasi,
se jähmettyy pysyvästi sellaiseksi.
Ja niinhän siinä lopulta kävi.
Ilmeilysi jähmettyi stillkuvaksi ja
ilkeilysi ikuistettiin uutiseksi ja runoksi.

Historian alaviitteet muistavat nimesi,
että tämä oli se lapsellinen punaniskarasisti,
joka väänsi kasvonsa pysyvästi Mar-a-Lagoksi.
Iljettävyys on nyt imagosi, logosi, brändisi,
luotaantyöntävä deittiprofiilisi ja identiteettisi.
Tällä leiskalla edustat itseäsi jatkossa maailmalla.

Ojentaessasi asiakirjasi tullivirkailijalle – Miss
tai Mister Suomi Finland Ajokortti Körkort –
tyhjännaurajakuvasi on hakutuloksissa päällimmäisenä.
Lapsenlapsesi potkivat häpeissään hautakiveäsi,
että sinun vikasi, kuvottavan infantiili irvistelijä, sinun
meemiperimäsi vuoksi näytämme jälkeenjääneiltä.

Tuolta tuo Suomi 'Naamapalmu' Finland taas tulee
suu mutrussa selittelemään kasvuikäistä käytöstään.
Älkää katsoko, ettei se tule istumaan samaan pöytään.
”Ystävät, olen antanut ilmeilyni anteeksi itselleni, 
joten voisitteko tekin jo anteeksiantaa ja lainata
parisataa tonnia tukirahaa kasvokirurgiaan, jookosta?”

 

1.12.25

Toivottavasti kukaan ei ammu matkalla selkään

Metsästäjät kapuavat puukasan laelle
ja raivoavat kirkuvina soihtuina.
Kalastajat menevät merelle veneillä, 
jotka eivät kestä suuria laineita.

Aikojen viedessä hiukset ja hampaat,
nähdessään säälin lastensa silmissä,
on vanhuksen ymmärrettävä lähteä
pitkälle vaellukselle vailla paluuta.

Lopun vääjäämättömästi lähestyessä
pakkaan kuluneimmat työkaluni
ja suuntaan kohti kaukaisia huippuja
etsimään railoa mihin paleltua.

Mikään määrä onnea ei auta,
kaikki täältä katoavat joku päivä.
Toivoa ilman ja tyhjän tähden
raavin seinämästä jääkiteitä.

Viimeisenä tekonani tahdon sammuttaa
uteliaisuuteni valvomalla kaiken yötä
odottaen auringonnousua korkeuksissa,
joissa ei yksikään elävä olento selviä.

Sieltä missä ei ihminen kulje eikä elä
ei ruumistani kukaan koskaan löydä.
Siellä olen pysyvästi katseilta piilossa
ikuisesti unohdettuna ja nimettömänä.

Tuijotan loputtomia tähdenlentoja,
ikuisuuden rajattomia rantakivikoita,
korkeuksiin sinetöitynä salaisuutena,
joka ei paljastu sattumalta lumen alta.