Overwintering in fire

It’ll be a cold, dark wave
like a muted trombone;
one toot in the grave.

The breath of a quiet drum
closing long-winded night
with a silent hum.

It’ll be the tightest web
of loose strings; plastic spiders
spinning fiber optic cables.

It’ll never be a happy end.
It’ll be burning sauce
on a bitter pill.



Talvehdin tulessa

Se tulee olemaan kylmä, pimeä aalto
kuin vaimea sordiinopasuuna;
toinen tööt haudassa.

Rummun henkäys hiljainen,
joka sulkee yön pitkäveteisen
ääneti hymisten.

Se tulee olemaan tiukin verkko
löysiä lankoja; muovihämähäkit
kehräämässä valokuitukaapelia.

Se ei tule koskaan olemaan onnellinen loppu.
Se tulee olemaan tulista kastiketta
katkeran pillerin päällä.

Moniain vetten merie (sivusuunnitelman oheistuote)

Syö omenaa, puraise ja tajua.
Nouse kattoon, näe punaista ja putoa.

Niitty niittynä, vesi vettä vasten.
Tie tienä jatkuu, meri mereen laskee.

Niin pyörii rattaat ja kehitys kiihtyy;
ruumis jäähtyy, ymmärrys jää jälkeen.

Ei voisi tyytyä vähempään, historia toistaa itseään
liian pienin variaatioin.

Mitä me olemme?

Neljän juuren puu ja yksitoista suurta oksaa,
lehdet syksyn järjesteltynä kuudessa värissään.

Yksitoista täydellisesti yhteensopivina,
yhteensointuvina huojuvien luiden kasoissa.

Viisikymmentä ja kolme lehteä kannateltuna,
yhteentoista pesään tarkasti lajiteltuna.

Allahaara, moniain vetten merie,
mikä minä olen?

Damnatio memoriae, ewrea aewre,
mitä me olemme?

Mitä me olemme?

Epäkuolleita aavekaappareita
valloittamassa kangastuksia ja houresaaria.

Purjehtimassa kelluvilla ruumisarkuilla,
etsimässä makuupaikkoja luurangoille.

Yksi valesaari uppoaa, toinen nousee eteen;
miehistö katoaa ja toinen soutaa, huopailee.

Jäljelle jää siro kaistale avointa ulappaa
muistolausumaan kalpean kapteenin kampanjaa.

Suolavesi kuluttaa ja laivamato lahottaa,
hylkylöydöt kylmää ruostetta ja roskaa.

Vaikka pintautuu haaksirikosta voittajana,
märkänee kalanruuaksi kaukana rannasta.