Takaumassa tavataan

jos näet minut unessa
etkä tunne minua
minulla on nimi
jota ei ole kenelläkään toisella

löydät minut sen avulla
käytän sitä kaikkialla
yksilöllinen lähestymisvektori
houreen ja valveen jokaisella tasolla

kun olet aamulla koulussa
ja stressaat unohtuneista kokeista
tajuat yllättäen olevasi unessa
näet nimeni vihkon etusivulla

näet sen takaperin peilissä
ylösalaisin oikeassa kämmenessä
nimi työntyy verhon läpi
satunnaisten muistikuvien hämärästä

kaiverrettuna kuvitteellisiin kiviin
alitajunnan odottamattomiin onkaloihin
takaumassa tavataan
ohitan sinut portaissa kääntymättä katsomaan

Mihin käyttää metsiemme yläreuna

kivet syttyvät, muodot tulevat tutuksi
pienet pyörteet kertyvät yhdeksi suureksi
vihreys ei ole erehdys, puhdas ilma särkyy

polku kootaan kaisloista, kuljen pitkin kaislapolkua
kivet oksat etenen, annan juurten johdattaa
vuoret muuttavat maisemaa, katson maisemaa suurempaa

hiuksiin takertuvia hämähäkinverkkoja
rajoja, jotka joet tietämättään muodostivat
pilvimassaa vai viljapeltoa, näen puut vailla metsää

metsä jatkuu ikuisesti, pysähtyy yllättäen
havuista avautuu horisontti, loputtomiin jatkuva hakkuualue
valkoinen toivottomuus lumituiskussa

metsä yksinäisen eksyttää, keskelle elämää
ruoho ryömii tielle, ohi lipuvat oksat
neulanen menee hihaan, lepäämättä kaikki rauhoittuu

se loppuu sateenkaareen metsän yllä
lähestyvään mustien pilvien valliin
se alkoi sateella, rakeilla, sumulla puiden pohjalla

kulutan paljon aikaa vain kuljeskellen metsässä
se on sen arvoista, jos ei se muuta opeta
niin näkemään tutut asiat, jotka ovat olleet siellä aina