Kaivaudu omasta haudastasi

Kuolema istuu pöydässä, silti ruoka maistuu
tietoisuus on sammunut, mutta elämä jatkuu

Kuolema tiskaa astiat, kuolema vie roskat
kuolema tuo leivän pöytään, ystävämme kuolema

Kuolema soittaa naruun kiinnitettyä kelloa
olen valmis nousemaan, nyt saa kaivaa ylös

Kuolleet katsovat ikkunasta, kun elävät eivät katso
tanssivat omalla haudallaan, koska mikään ei liiku

Eikä alitajunnasta nouse mitään kummallista
peruspiirteet vastustavat tunnepohjaisia hyökkäyksiä

Meillä on idea kuolemasta, siinä mukavassa mielessä
vain vanha tuttu kuolema möyrii kosteassa mullassa

Katso mikä mahdollisuus hautakummusta paljastuu
kaivat tunnelin kohti valoa pohjalta alkaen

Onko sinulle jo varattu elämä elämän ulkopuolelta
vai onko vain kylmä hiljaisuus merenpohjassa

Kierrän näissä kylissä tekemässä nöyrää käännytystyötä
tämä on muistopuheeni sinulle, kuitenkin kuolet

Epäelävä raato vain syötetään satunnaisille madoille
jos pienelle ihmiselle itselleen ei kelpaa

Paahdat kuin lopussa odottaisi kiitos eikä kuolema
käännä takaisku tilaisuudeksi, tee siitä elämäsi

Ota mieluummin isku ihmisyyteen ja kumma kuolema
kuin muutama lisävuosi normaalia elämää

Kuolema on pelkkä muotoseikka, arkinen rutiini
verenpisara allekirjoitukseksi, tehdään reilu hahmoremontti

Elämän kova korkeakoulu

Käheä-ääninen kantribiisi (W. Auden vs. J. Karjalainen etc. mashup)

Pysäyttäkää sovellus, laittakaa puhelin äänettömälle
heittäkää Mustille mehukas luu
hän oli kuin Star Trek, hän oli kuin Ritari Ässä
luulin että sarja kestää ikuisesti, olin väärässä
pakatkaa kuu kuplamuoviin, sammuttakaa aurinko
ammuin seriffin, ei ollut vahinko
kato vulkani, kato albiino
kato ewokki, kato eskimo

Olin pitkäaikaistyötön työnhakija
oli asuntovaunu, vaimo ja lapsia
olin kantrilaulaja 90-luvun Suomessa
elämän kovassa korkeakoulussa

Lopettakaa liikelounaanne, jakakaa vaatteenne ja ruokanne
levittäkää lämmin huopa lemmikille
hän oli Ensimmäinen yhteys, hän oli Kolmas konstaapeli
minulla oli tästä hyvä aavistus, olin väärässä
palasin ristiretkeltä, tapoin siellä lohikäärmeitä
paha seriffi hallitsi maita ja metsiä
siinä oli idän eksotiikkaa ja lännen lakia
oli pakko ampua laseraseella

Kun ryöstin rikkailta sivilisaatioilta
ja jaoin huipputeknologiaa keskiajalla
olin Robin Hood avaruudessa
elämän kovassa korkeakoulussa

(puheosuus alkaa) 
Tämä on Sherwoodin asuntovaunualue
elämän kova korkeakoulu, vastoinkäymisten ylpeä yliopisto
kadut on tehty tarkoituksella kapeiksi ja mutkaisiksi
ulkopuolisten eksyttämiseksi
jos et ole sisäpiirissä, työnnyt sisään väärässä kulmassa
saat täplän otsaan, jos yrität lintsata luostarissa
tai meditoida vesiputouksen alla
vihollinen odottaa osoitteessa Sycamore Street
syrjäydyt siinä matkalla
merirosvo hyökkää kaikkien kimppuun
kaappari ryöstää mitä kuningas käskee
miksi nähdä vaivaa harjoitteluun
katu kyllä keksii käyttötarkoituksensa
jos ei tapa, tekee rammaksi ja rumaksi
kaareva peili muuttuu valokuvaksi
juoma pienentää aivoja, kakku suurentaa vatsaa
älä siitä itseäsi syytä, syytä yhteiskuntaa
tässä paikassa täytyy juosta pysyäkseen paikoillaan
(puheosuus päättyy) 

Kun löysin pullon hengen Karibialta
hakkasin sen kuoliaaksi airolla
olin Mustaparta vanhempien kellarissa
elämän kovassa korkeakoulussa

Veri vie, veri virtaa, moottoritie kuumottaa
palavassa talossa lapsi lyö koiraa
on päihteitä, ylipainoa ja keskittymisvaikeuksia
koska elämän kuuluu olla itseaiheutetun rankkaa
täytyy olla kaikenlaisia hurjia episodeja
vain nuorille suunnatussa draamasarjassa
varo piikki, varo vuori
varo linnoitus, vankila

Näin kaikkea kamalaa kuvaruudussa
ja se tuli vielä uusintana unessa
olin FBI:n erikoisagentti avaruudessa
elämän kovassa korkeakoulussa

Olin orja, jolla oli papukaija työnjohtajana
kraak, työskentele nopeammin
tai isäntäni saapuu ja saat piiskasta
lauloin olevani matelija gladiaattoriareenalla
mitä hemmettiä minä täällä teen
en kuulu tänne, olen väärässä osoitteessa
onko tämä 221B Baker Street
olenko ainoa, jonka mielestä jotain on vialla

Kävelin piikkimatolla kaikessa
erämaanimeni oli meripurjehtija
näin punaista kultaisella ohrapellolla
elämän kovassa korkeakoulussa

Olin kai tässä ei sanota
en oo vuosiin käynyt ulkona
hakulaite piippaa haudassa
puhelin soi palavassa talossa
olen nähnyt aika vähän umpikujia
jos pohjattomia kuiluja ei lasketa
lemmikin elämä on loputonta kipua
sanoin kai siihen ei kiinnosta

Hetken hirviö

kerää marjat, katkaise oksa
et menetä mitään jos mikään ei ole totta
hanki koettelemuksesi fiktiosta
tosielämä ei kaipaa spektaakkelia

kissa ei ole masentunut koira
pentu ei tarvitse aikuisen arkkua
pelkäät tunteen olevan kohtalo
se on vain punaisen lyhdyn valo

hetken haltija on sen hetken odotus
hirviö tämän kaiken yhdentekevyys
nuo kokemukset liittyvät haluun
tuntea itsensä vapaaksi
ja tuntemukset kertovat halusta
olla valmis

leikkaa oksat, viillä hedelmät
jotta kasvu jatkuu ja kudos kypsyy
appelsiinipuiden puisissa varjoissa
risteävät viivat muodostavat tähden

ei risteilijälläkään valvota öisin ja mietitä
mikä ajaa mihinkin rannalle jäämistä
tai mikä on se valo jonka jätät
kun aurinko lakkaa vilkkumasta

se on vain vakavaa, ei mitään todellista
kaikki mitä he rakensivat on jo poissa
mutta annat tuntemusten kaatua
ennen kuin ne yltävät koskettamaan
näitä riittämättömyyden kokemuksia
ei saisi riistää keneltäkään

Piilotat hernettä patjakasan alle

selitysten saalistaja, merkitysten metsästäjä
elää vaistojensa varassa, toimii selkäydintasolla
luottaa lahjakkuuteensa kuin lepakko

refleksit herkät kuin kärpäsensilmät
ruumis vahva kuin hämähäkinseitti
mieli tyyni kuin metsälampi

pieninkin oksanrasahdus musiikkia
heikoinkin valonsäde oksiston lomasta
vähäisinkin tuulenvire taidetta

herne patjakasan alla tuntuu kivenlohkareelta
kaatuneessa maitolasissa on aihetta itkuun
raivokohtaukseen riittää, kun ei lasista lohduta

selitysten saalistaja, merkitysten metsästäjä
elää vaistojensa varassa, toimii tunteidensa tiedolla
olen heikompi kuin sinä, lausuu ylpeänä

tarttuu pukunsa helmaan, kun pahoinvointi alkaa
nousee sängystä kuin ilmaa haukkoen merenpohjasta
asennoituu ovennarahdukseen kuin odotettuun vieraaseen

tiesitkö, että lepakon ajanviete on elämä
sähkökaapin lämmössä huokuu mahtava soundi
rannekellon naksutuksessa koskettava rytmi

haastattelussa filosofi saadaan murtumaan kyyneliin
suokaa anteeksi, hän sanoo silmiään pyyhkien
tietoisuus soi synkkänä melodiana mielessä