Hitaasti taivalsin loputonta joenrantaa

Ilmeeni kun olen ihminen
ilmoitan että viikonpäivä on jonkin värinen
kunnes väri vaihtuu

Uin korkeassa ruohikossa
kuin olisin tuuli pohjoisesta
tai nousisin mistä tahansa joesta

Syön hämähäkinverkkoa aamiaiseksi
ajattelen vain että täällä on
jotain mitä rakastan

Ryömin kauemmas omenapuusta
kiellän omenoita tuijottamasta
älkää tuijottako minua

Nostan itselleni hattua
kaikesta huolimatta
nautin viileää teetä takapihalla

Äärilaidat itkevät aina

Äärilaidat itkevät aina
kun pisaroita putoaa keskelle
suihkulähteen graniittiviipaletta
suolavesi hallitsee neuvottelua
taivaalta valuu kirkasta verta

suurennuslasin lävitse

katselen miljoona vuotta sitten
sammutettuja tylsiä tulipaloja
etsin kuolleiden tähtien valoa
tunnelin päässä on musta kuutio
minulle mennä.