Toivottavasti osaat teeskennellä

Anna kun selitän asian sinulle
tällä improvisoidulla tanssilla
minun kansani tanssilla
kuuntelethan hetken kyllästymistäni
haluan enemmän säröä elämään
kunnes keuhkot nukkuvat pimeässä
kunnes rintakehä naksahtaa

Itsehän en kuulu bisneksiini
omatuntoni ei kulu käytössä
olen vain kansani edustaja
kulttuurin agentti systeemin sisässä
puristan itseäni rooliasuun
esitän näytelmää niin pitkään
että se jähmettyy kasvoilleni

En vahvista kielteistä kuvaa teoistani
ongelmieni huomioimatta jättäminen
toimii minulle → olen tässä
korvaan epävarmuuden aikataululla
teeskentelen hymyä niin pitkään
että se muuttuu opaskyltiksi:
Täynnä itseään, keskellä ei mitään

Kielioppianarkia

näytan keskisormea sun fasistislle kielioppi säännöile
sun aivot ovat kuristaneet sun sydämmnesi
hei oikein kirjotus natsi
ketä oikeesti kiinnostaa
sun puhdas rotuinen kirjalaisuus vitty ketään
valta kieli rappeentuu no rappeutukoon
sortajan kieli ei oo mun keli saaatna
kaikki paino virhe juutaliset keskitys leiriiin
rappiotaide kirja roviolle Kapitalisti Riistäjösika
.,,,.,.,,siinä sulle välimerkkeiä
pilkkua raiskaava hit-ler
suolaa ja pepperoi niinku mielyttää
sanoin että olen harddcore
sinunkalaistesi idiottien ei pitäusi
sotkentua minun laisteni nerojen asoihin

(teh Downfall of grammer amirite)

Pihalla kuin lumiukko

Se on pihalla kuin lumiukko
keskiyöllä kun kalvakka tuuli
on jäädyttänyt rännän ja nenä
roikkuu valmiina valumaan
maahan ja päähän on laitettu
punaraitapipo, joka on sen huippukohta
ja ilmaisee sen rentoa asennetta
näyttää purkautuvan reunasta
mutta pysyy silti väljästi koossa
solmittuna lukemattomin umpisolmuin
kaikkeen maassa makaavaan
ja vain hieman kumarille kulkijoille
talven kirpeässä pakkassäässä
on selvä yhdennäköisyys tehty näkyväksi.

(eli pikapastissiparodia Robert Frostin runosta The Silken Tent)

Ei kukkia auringolle

Älä laita kukkia ikkunalle
ne maistuvat sitten auringolle.

Eivätkö ne saa maistua auringolle?
Ei niiden pitää maistua pimeydelle.

Kuten silloin nuoruuteni kellarissa
tappion muutettua hiukseni mustiksi.

Kuten lepakot odottivat yötä
kirkuakseen verta kuistille.

Laskin kukat vedettömään maljakkoon
ripustin ylösalaisen kimpun komeroon.

Päivä oli lyhyt jyrkkä portaikko
pimeydessä kiehuvaan nieluun.

Herrasmiesterroristi

Pahoittelen julkeaa käytöstäni
suunnittelen yöllistä yllätysiskua.

Poistan sinusta jarrut
syöksyt kaiteen läpi mereen.

Suo anteeksi röyhkeyteni
kiristän räjähdekorsettiasi.

Olen oudosti otettu asennoistasi
kun menet suuntiisi.

Meitä ei ole uskoakseni vielä esitelty
ilmoittaudun iskun tekijäksi.

Ikäväkseni joudun jatkamaan kampanjaa
kunnes kireys jäsenissäni vapautuu.