Taitoksissa

Olen karhu ja olen kello
olen vanhan koneen varjo
toistan sen nykiviä liikkeitä
olen vanha ratas uuden sisässä
muodoton joka käänteessä
liu'un rajapinnoilla ja pintajännityksessä
olen reunaman ja jyrkänteen myrskynsilmä
epämääräinen ja epätietoinen
taskutodellisuudessa, kellariuniversumissa
tartun ja juutun hammasrattaisiin
elän kartan taitoksissa
vuodan ulos halkeamista
roikun maan ja meren rajalla
missä kaksi viivaa kohtaa
niiden väliin minä putoan

Tassut pois taskusta
olen välitilojen osa-aikainen
otan varaslähdön ja tunnen oikotien
kolmas vaihtoehto on ensimmäiseni
olen vääntynyt kieli rattaassa
pidän koneiston jumissa
vastaukseni on isku leukaan
astun heittoni ylitse tarkoituksella
olen hymysi musta aukko
talvehdin ajanlaskusi raossa
maailman jo laskostuessa
tervehdin, olen karhu kellosta
olen sisällä naapurustossa
talossa edustamassa katua.

Yksin vihollisten saartamana en pelkää mitään

Meidän kaltaisillemme ei ole kevättä
vain tuuli, joka tuoksuu raikkaalta ennen myrskyä
valtaistuin voi muuttua vankilaksi
pohjoinen voi lähteä miehen sydämestä
silti kevään tuuli puhaltaa.

Meidän kaltaisillemme ei ole lepoa ei unta
vain aallot, jotka kasaavat romua rantaan
haavoittuneen eläimen lailla
istun vesiputouksen alla ja nauran
yksin olen olemassa kylmässä yössä.