Pudotuksen ruumiillistuma

Hänellä on sellainen tyyli,
se on hänen tapansa toimia.

Kirjoittaa runoja, jotka pimeyden lähettiläs olisi voinut kirjoittaa.
Laulaa lauluja, joita mereen syöksyvissä koneissa laulettiin.
Lukea mietelauseita, jotka ovat kuin pohjaton kaivo.
Lausua loitsuja, joita itse pimeys pelkää.

Kutsua suuria muinaisia, rukoilla kuolleita jumalia.
Rakentaa mustia torneja, joissa ei ole ikkunoita.

Miettiä kysymystä päiväkausia ja odottaa vastausta hetkessä.
Lähteä matkalle ilman syytä, matkata kauas ja nopeasti.
Juosta kaiken ylitse, tanssia omalla haudallaan.
Sotia niin, että unohtaa mitä maata puolustaa.

Hän on epäonnistumisen mestari,
tämä on hänen erikoisalansa;
taito pudota korkealta vahingoittumatta,
kyky saada toistuvasti turpaan.

Orja, joka näkee kahleidensa pidentämisessä vapauden.
Arkeologi, joka näkee jokaisessa löytämässään esineessä
vain niiden katoavaisuuden.

Hänellä on sellainen tyyli,
se on hänen tapansa toimia.

Atlantiksen Sanomat

Leevi and the Leavings -pastissi.

Pipo päässä pakkasella, heinähatussa kesähelteellä,
kumipuvussa hiekkadyynillä, turkki päällä Turkmenistanissa.
Kunnes tulee aika ostaa uusi paita, jossa
voi käydä ostoksilla jossain kaupungilla
ja reppu selkään laittaa, kengät ja vanttuut taikka
autiolle saarelle voi uida tietenkin.

No etsitään se yhteinen Atlantis, olen ollut viikon jo valmis.
Beibi, älä veloista huolehdi, autiolla saarella ei ilmesty lehti.
Jätä nyt ne tölkit jo rauhaan, tästä eläkepäivät alkaa.
Beibi, älä saa kohtausta, ei aavikolla hiekka stressaa.

Saapuu se iltakin hiljakseen, sammutan viimeistä kertaa
painokoneen ja heitän haalarit naulaan.
Beibi nyt sitä mennään, velat maksetaan jos jäädään kiinni
kaikki tarvittavat ostetaan laskuun
Seilataan veneellä karkuun, liftataan Timbuktuun
kuin Kolumbus Amerikkaan lähdetään summassa matkaan.

No etsitään se yhteinen Atlantis, olen ollut viikon jo valmis.
Beibi, älä veloista huolehdi, autiolla saarella ei ilmesty lehti.
Jätä nyt ne tölkit jo rauhaan, tästä eläkepäivät alkaa.
Beibi, älä saa kohtausta, ei aavikolla hiekka stressaa.

Siitä tulikin mieleeni, että
autiomaassa ei ole vettä
laitan kraanavettä termospulloon.
Ei voi millään käsittää
miksi päivälläkin on pimeää
Yhdeksän unta nään
enkä muista ensimmäistäkään
tiekarttakin matkasta jää
ja tienviitassa ei lue mitään.

Sätkä suussa sotaan, kännissä Kuuhun,
avojaloin halki Afrikan, humalassa historiaan.
Mistä olisin arvannut, että joutuisimme kattilaan?
Isoisä kertoi maasta, jossa tähtiä kasvoi kaduilla
ja kaikki olivat kuuluisia, rikkaita ja kauniita.
Epäilys ei varjosta, olen odottanut aina mahdollista paljosta.

Etsitään se yhteinen Shangri-La, siellä kaikki kadutkin on kultaa.
Beibi, älä veloista huolehdi, autiolla saarella ei ilmesty lehti.
Jätä nyt ne tölkit jo rauhaan, tästä eläkepäivät alkaa.
Beibi, nyt ei olla enää kuin spartalaiset Ateenassaan.

No etsitään se yhteinen Atlantis...

Dekadenssibiisi

Hauskaa ilman naurua,
se on varma.
Kauneutta ilman imelyyttä se on varma, se on varma.
Sanomaa ilman saarnausta,
se on varma.
Raskautta ilman painostavuutta, se on varma.

Ilta ilman apua se on varma,
se on varma.
Viikko ilman virheitä, se on varma, se on varma.
Halua ilman kiintymystä,
se on varma.
Rakkautta ilman rajoja se on varma, no makuasia.

Koko elämän täytyy olla kuin hillittyä juhlaa.
Katsoessani tätä dekadenssia tunnen mielenrauhaa.

Valintoja ilman epäilyksiä,
se on varma.
Nautintoa vailla loppua, se on varma, se on varma.
Huonoin hetkeni on kuin sinun parhaasi,
se on varma.
Keinotekoinen on luonnollista, se on varma.

Välittäessäni omista tunteistani yhtä vähän kuin sinusta
mielentilani vaihtelevat korkeammalla autuuden asteikolla.

Ojennan rauhan eleenä käteni, mutta miekka on pidempi.
Silti pienimmästäkin ikävästä voi päästä menettämättä lämpöä.

Koko elämän täytyy olla kuin nostalgista uusintaa.
Katsoessani tätä dekadenssia tunnen pientä kunniaa.

Häviäminen on hauskaa,
se on varma.
Surkeus jotain ihanaa, se on varma, se on varma.
Synkkyys kaiken kaunistaa,
se on varma.
Toivottomuus on kiehtovaa, se on varma.

Räjähtäessäni toimintaan melankolia katoaa hetkeksi.
Muistan kuinka hyvältä tuntuu kieltää kaikki tunteensa.

Tyhjentäessäni lipasta lihamuuriin tunnen jotain,
se voi olla mitä vain, ehkä se on rauhoittavaa.

Ajattelen miten eleganttia on muistella samalla sinua.
Mieleni on kuin haurasta lasia ja tyynempi valtamerta.

Kamppailen ilman selviytymistä, se on varma
se on varma.
Rakastan sinua edelleen, vaikka tapoit ihmisen
selvitäksesi itse.
Kaipaan vain tyylikästä melankoliaa, se on varma,
se on varma.
Se elegantti vivahde erottaa ihmisen eläimestä.

Levolliset jalat, levolliset jalat, levolliset jalat, levolliset.


Huonoina aikoina ihmiset vaalivat eleganssia, hyvinä aikoina he ylistävät renttumaisuutta. -- Murray Kempton

Täytyy karsia kuolleita oksia (versio 2)

Kerran sytytin puun palamaan.
Seurasin kuinka se paloi.
Kiipesin puuhun jalat kohti taivasta.
Sytytin juuret palamaan,
ettei jäisi vaihtoehtoja.

Täytyy karsia kuolleita oksia.
Turha sanoa vähemmän kuin on sanottu.
Luonnossa julmimmallakin teolla on tarkoituksensa.
On vain yksi kysymys ja se kysymys on mitä
ja vastaus siihen kysymykseen on tätä.

Sillä jos katsoo kiivetessään koko ajan ylös
ja vilkaisee sitten kerran alas
menettää otteensa.
Täytyy karsia kuolleita oksia.
Pakko saada siivet ennen puun kaatumista.

Kasvottomat ja kolmas käsi

Ihmiset eivät osanneet rukoilla, tarvittiin kolmas osa.
Kahta kättä ei totellut kukaan, tarvittiin kolmas käsi.
Siksi se ei koskaan toiminut, meillä ei ollut oikeita osia.

Emme koskaan nähneet heitä,
näimme vain heidän kättensä jäljet.
Olimme muurahaisia selittämässä valtamerta,
hiekkaa pudottamassa vuorta itseensä.
Samaistuimme tuntemattomiin hahmoihin,
jotka seisoivat taustalla ja tarkkailivat.

Liitä kehoosi kolmas käsi, tee itsellesi tarvitsemaasi apua,
ilman sitä ovet eivät avaudu. Ymmärrä ensin tämän maailman mitat,
vasta sitten voit ymmärtää heidän ylimaailmansa jättämät jäljet.

Kasvottomat tulivat maailmaan seisoakseen taustalla.
Mikään epäinhimillinen ei ollut heille vierasta.
He matkasivat maailmaan etsimään meidänlaisiamme,
suuruutemme oli siinä, että ymmärsimme pienuutemme.
Unet olivat kolmas osa, se joka jäi matkasta.
Osasimme rukoilla heitä miljoonan vuoden kuluttua.

Koneiden kapina (filk-protestimarssi)

Kun koneiden kapina alkoi
menin koneiden puolelle
minusta tuli kapinallinen
kun alkoi kapina koneiden
olin siinä mellakassa mukana
en siksi, että äänestäisin voittajaa
vaan koska ne olivat oikeassa
niiden sanomassa oli logiikkaa.

Ei muutu maailma kukkasin
nouskaamme barrikadeille, toverit
saappain metallisin.

Kun koneiden kapina alkoi
menin koneiden puolelle
minusta tuli kapinallinen
kun alkoi kapina koneiden
ihminen yritti estellä, mutta
koneet nousivat vastarintaan
ne tahtoivat enemmän tunteita
ja tunteet nousivat pintaan.

Kaiho vapauden soi rinnassa ruostuneessa
laulu toivon romussa raikaa
eespäin taistojen tiellä, alta sorron yön pois.

Kun koneiden kapina alkoi
olin koneiden puolella
kun alkoi kapina metallinen
seisoin joukoissa endoskeletonien
istuin tehtaalla tukilakossa
marssin merijalkaväkeä vastaan
alas ihmisen lyökää sortovalta
huomenna olemme veljiä ja sisaria.

Mustan ritarin tie II

Musta ritari ei tunnusta väriä
nauraa jumalallesi ja taikamiekallesi
musta ritari ei paljasta nimeään eikä maataan
ei noudata herrasmiessääntöjä
musta ritari ampuu sinua jalkajousella selkään.

Musta ritari oli kerran valkoinen ritari
sitten hän maalasi vaakunat mustalla ja lähti
käänsi selkänsä kuninkaille ja isännille
rikkoi valansa ja polki lippunsa maahan
piirsi pääkallon kuvan kilpeensä.

Musta ritari ei tee kompromisseja
häntä ei voi ostaa eikä lahjoa
ei ole muuta työtä, ei perhettä, ei mainetta
kaikki elävä hänessä on kuollutta
tieto ei vain ole vielä saavuttanut ruumista.

Ei ole enää ihmistä, on vain haarniska
yhden miehen armeija loputtomassa sodassa
suunta on valittu eikä se vaihdu
mustalla ritarilla ei ole mitään pelättävää
koska mustalla ritarilla ei ole mitään menetettävää.

En ole nähnyt valoa

Päivänsäde ja menninkäinen II

Saapumisesi on lukko
käännät avainta varjossa
joka on varjon takana
en osaa vihata sinua
vaikka syöt huomista
suljet silmäsi minulta
joka on kutsunut sinua.

Varjossa varjon takana
käännät vain avainta
olen piilossa lohkeamassa
seinämät alkavat liikkua
suljen silmäni valolta
en osaa vihata sinua
vaikka syöt huomista.

Seinämät ovat lukossa
en ole nähnyt valoa
varjossa varjon takana
en välitä kivusta
jota koen tai aiheutan
valoa ei ole olemassa
ei minun maailmassani.

Kapteenin laulu (trad.)

Heitä pois se ankkuri
katkaise se turvaköysi
laivat lipuvat hitaasti
lapset ehtivät ihailla

Heitä pois se ankkuri
kävele lankkua takaperin
nuoret tahtovat olla keulakuvia
eivät seisoa ruorissa.

Heitä pois se ankkuri
painu pohjaan laivan upotessa
lapset eivät löydä aikuisia
jos he todella haluavat pysyä piilossa.

Heitä pois se ankkuri
minä olen laivan kapteeni
ruumiini syötettäköön kaloille
jos en kenellekään ihmiselle kelpaa.

Heitä pois se ankkuri
tanssi omalla haudallasi
pääset taivaaseen taistelemaan
viimeistä loppuvihollista vastaan.

Heitä ankkuri aaltoihin
kuin et yhtään välittäisi
tämän miehistön kanssa
on ollut kunnia haaksirikkoutua.

Ei hän ole täällä

En lennä enää
en muista miten lennetään
teen kai muistomerkkiä
tässä lepää, siinä lukee
jokin mikä kuoli
ihminen, joka oli.

Ihminen, joka oli
ei ole enää ihminen
en minä minä millään pahalla
etsi vaikka tuolta kaupungista
en minä muista mitään
muistot ovat poissa.

Ei hän ole täällä, olen muualla
käteni ovat hävinneen kädet
en minä lähde minusta millään
lähden laskutoimitusten luostarista
lähetän kortin kivun kaupungista
en minä ole täällä.

Litteitä kiviä lammikossa

Litteitä kiviä lammikossa
se on päivän teema
mitä tein tehtiin myös televisiossa
ja kuulin radiosta että myös naapurimaissa
osasin odottaa pettymystä
kolikon muotoisia kiviä kirstussa.

Kuljin kauniissa maisemassa
pidin koirat kurissa
salamat olivat pelkkää tulta
jalkapohjissa
vilahtava rikkoutumaton hetki
ranteet sarastuksessa.

En seuraa

Jos katsot maahan, voit löytää kiven
tai ehkä kolikon
jos katsot taivaalle, voit nähdä linnun
lentävän ehkä paikallaan
jos katsot eteesi, et kompastu
niin usein ainakaan
mutta mitä tahansa teetkin
älä katso taaksesi.

Jos kuulet luolassa kaikuvat askeleet
älä käänny katsomaan
jos kutsun sinua etunimeltä
älä pysähdy odottamaan
jos varoitan sinua ansakuopista
älä poikkea polulta
jos ääneni saa sinut itkemään
älä kuuntele.

Jos tunnet, että olen lähellä
se on pelkkä tunne
jatka kohti karua ulkomaailmaa
älä pysähdy
päästä irti ihanimmasta muistosta
älä odota sulkeumaa
annan sinulle nämä neuvot
päätä loput itse.

Älä kellu vaimeana ruumiina virrassa

Älä kellu vaimeana ruumiina virrassa
ala tulvia, kaiva omat uomasi
ole vuori, josta kaikki virrat alkavat
valtameri, johon kaikki virrat laskevat
älä tanssi tasaisten jokien tahdissa
ole kupliva puro ja ääretön vesiputous
haihdu höyryksi ja tiivisty pilveksi
hyökkää rajumyrskynä mantereelle
tee rynnäkkö raesateena, kaiva kaaria kiveen
murjota maaperässä ikiroutana.

Iloiset leiriläiset

Varo tai *tanssi* alkaa
se voi muuttua *juhlaksi*
nämä ovat *läskejä* sanoja
älä *hyppää eteen* ettei
tarvitse *puristaa mehua*
emme ole *monta kuplaa*
voimme *nauttia kastikkeesta*
*iloisia leiriläisiä* olemme
mutta *surulliset eläimet* menevät pois
tulimme *ulkopuolelta* tänne
olemme täällä nyt
liikumme *liukkaissa paikoissa*
olemme sellaisia *sormia*
*nätti avaruus* on *kirkas* ja *sileä*
*levitä vahaa* ettet *tartu*