Hyppy

Lähdin juoksemaan heti kun jalkani koskettivat maata.
Juoksin yli jäisen meren, hyppäsin lehdettömien puiden
muodostamaan risaiseen patjaan.

Laskuvarjoni ei avautunut.

Lähdin juoksemaan heti kun jalkani koskettivat maata.
Otin ensimmäisen askeleen kohti kuolemaa.
Oli kaunis päivä, mikään ei pidätellyt.

Olin vapaa lähtemään.
Lähdin juoksemaan.

Omenayö

Rummun henkäys on myös omenayön kirkkaus.
Kuolleet nousevat ja menevät kuolleiden luo.
Ruoho ryömii tielle, talvi valuu tulivuoresta.
Rummutus ei vie sitä pois.

Me kuolleet elävinä, odotamme oven avautumista
niin kylminä ja harmaansinisinä.
Rantakalliot on kaiverrettu täyteen kasvoja,
mutta niitäkään ei meri pelkää.

Piirrän hiekkaan ihmisen

Aurinko on allani
matka on ääriviiva
piirrän hiekkaan ihmisen
olen varjo sen.

Hiekka näkee ihmisen
aamu on hahmotelma
varjo liikkuu ajassa
olen valmistumassa.

Alaston on ylläni
ilta on rituaali
iho palaa aurinkoon
varjoni on valmis.