enkä katsonut taakseniolin unohtanut avaimeni viimein
kaikki oli uutta ja ristiriitaista.
Laskeuduin kentälle ja istuin alas
pienten putkien valoonSilmissäni kaikki oli kaukana
pakenemassa pimeyttä ja ystävää.
Sydämeni oli kasvanut heikoksi,
sanoin hyvästi viimeinOhjasin kohti kaukaisia valoja
valot ohjasivat kohti minua.
Lähdin matkalleni vailla voimia
syistä, jotka kerroinKerro maailmalle, että olin vapaa
olin vain läpikulkumatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti