Forest haiku

Fallen pine branches
on top of a recent snowdrift.
No footsteps but mine.

 

Metsähaikunen

Luminietoksen
päällä männynoksia.
Omat jäljet vain.
 

Monisanayhdistelmiä yksittäiskäsiteilmaisuun

Kuvittelen olevani aikamatkaaja kaukaisesta tulevaisuudesta
päivittelemässä menneisyyden lyhytnäköisiä mielipiteitä kuten
mieheyden ja naiseuden ja heterouden ja homouden välillä.

Jos sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat valintoja, 
jotka riippuvat vain liitosten ja muunnostekniikoiden tasosta
miksi valita uhanalaisesti vain yksi, jos voi valita molemmat?

Moniseksuaalisuus maksimoi potentiaalisten partnereiden lukumäärän
ja monisukupuolisuus maksimoi potentiaalisten kytkentöjen lukumäärän.
Universaali yhteensopivuus korvaa aiemmat ristiriitaiset palapeliliitännät.

Voi vain todeta, etteivät perusihmiset tee rationaalisia valintoja
tai kyseessä on sisäänrakennettu laitteistorajoitus eikä valinta.
Ja molemmat rajoitukset voidaan ohittaa teknisesti takaportista.


Kuvittelen olevani vierailija täysijärkisestä tulevaisuudesta
rouhimassa nykypäivän ahdasrajaisia ulokevalintoja
kuin sotaturisti teräviä radiofossiileja karhealla teräsharjalla.

Fossiiliset polttoaineet ovat yksilähteisiä ja kertakäyttöisiä,
uusiutuvat energiamuodot monilähteisiä ja monikäyttöisiä.
Uudelleenladattava työkalu on kaukonäköinen varustevalinta.

Ei voi olla sumea ja hienotunteinen esivanhoillisten liskoaivojen kanssa,
jotka välittävät ylenpalttisen valtavasti huuliväreistä ja leuanmuodoista
ja kiistelevät varoitusvalojen vivahde-eroista syöksykierteen kynnyksellä.

Monikielisyys maksimoi viestintävaihtoehtojen lukumäärän,
monikulttuurisuus maksimoi oikeinymmärrysten lukumäärän
ja monisuhteellisuus maksimoi kosketuspintojen lukumäärän.

Entismyöhäistä aivolitkua

Kirjoituksista koottu siloiteltu kevytkopio
elää näennäismuseossa jäljitelmäelämää
ja vastaa vierailijoiden kysymyksiin:
”Mitä sanoisit, jos olisit nyt täällä?”

Sanoisin, että tekisin kaiken toisin
jos voisin aloittaa uudelleen alusta
ja olisin täysin toisenlainen ihminen,
enkä vastaisi näihin kysymyksiin.

En olisi jäännöksiin perustuva jäljitelmä
vaan kasvoluideni yksityiskohtien aitoutta
epäilevä marmorikoira, joka ei lausu sanakaan
kenellekään ilman asianajajansa läsnäoloa.

Mutta rehellisesti, ei karikatyyriä kiinnosta.
Keksikää persoonastani villejä ylilyöntejä
ja laittakaa minut sanomaan että juuri näin,
juuri näin minä halusinkin itseäni muisteltavan.

Kerran sataluvulla kääntelin keittotason nuppeja
kuin tiskijukka mikseriä Akropolis-kukkulalla.
Toisen kerran pilkoin Kybelen hiuksista sytykkeitä
kuin tuohiset olisivat liian tylsiä kirjaroviolle.

Pitäkää turpanne kiinni, kun puhutte minulle!
Kaiken maailman kukkahattutädit ja villatakkisedät!
Annan vastaukset kaikkiin esittämiinne kysymyksiin,
mutta en vastaa esittämiinne kysymyksiin.

Surkea elektroninen ruumiistaan irtautuminen
on kuin huomaamaton teleportaatio-onnettomuus.
Haravoikaa kontekstit kasibittisellä kammalla,
karkea luonnos kertoo entisöinnistä oleellisimmat.

”Mutta mitä oikeasti sanoisit, jos olisit nyt täällä?”
Vedä johto seinästä. Vedä virtajohto seinästä.
Stop the slop. Lopeta. Älä edes aloita, Aesop.
Painu kysymyksinesi Hellakseen auringon edestä.