Huoletonta touhua

Menneisyyden ihmiset löysivät uuden kasvin,
pistivät sen suuhunsa ja polttivat piipussa
miettimättä mitä myrkkyjä saattaa sisältää
tai millaisen kasvaimen voi aiheuttaa.

Mystisesti kuollut eläin löytyi metsästä,
joten sitä poltettiin hetki nuotiossa ja syötiin,
eikä kenelläkään käynyt mielessä kysyä
mihin loiseen tai tartuntatautiin eläin kuoli.

Lähteen vesi maistui yllättävän makealta,
joten sitä joi enemmän ja kiitti henkiolentoja,
eikä jälkeenpäin osannut yhdistää sairasta oloa
muuhun kuin noitien langettamaan kiroukseen.

Turistit matkailivat Verdunin taistelukentille
ihailemaan arsenikkijäämiä ja taistelukaasuja,
poseeraasivat yhteiskuvissa lyijyluoteja hampaissaan
ja ihmettelivät palatessaan muistikatkoksia ja aivosumua.

Meidän mielestä täällä tulevaisuudessa tuollainen huolettomuus oli aivan hullua touhua, vaikka tunnistimme saman huolettomuuden jatkumon mukavuudenriivaamassa nykyajassa.

Nuoret seikkailijat hylätyissä rakennuksissa
hengittivät tietämättään homesientä ja asbestia,
dyykkasivat rikkinäisiä kalusteita roskalavoilta
kantaen soluasuntoihinsa ruumiineritteitä ja luteita.

Nestekaasujen karkkituoksuihin jäi koukkuun
ja kertakäyttöiset makumuovit heitettiin mereen.
Maatumattomat annospussit syljettiin piiloon
puistopöytien alapinnoille ja kukkaistutuksiin.

Köyhä vähemmistö pakotettiin orjabisnekseen
ja lapsityövoima valmisti pikamuotivaatteen,
jonka likaisinta bunkkeriöljyä vuotava konttilaiva
kuljetti meren yli yksityiseen postiosoitteeseen,

missä mistään tietämätön teini puki tilausvaatteen ylleen
ja tuunasi itsensä tunnistamattomaksi kuvakirjaksi someen
keräämään nollakommentteja ostetuilta onnitteluboteilta,
minkä jälkeen uusturha vaate puristettiin täytteeksi jätevuoreen.

Reppumatkailijat maistoivat katuöljyssä keitettyä koiranlihaa
höystettynä valkaistulla pahvikastikkeella ja unikkonuudeleilla,
ryystivät ensimmäiset tipat hilseilevästä muovikorkista
ja hankasivat emalilautasta talkilla jatketulla patonkipalalla.

Elokuvantekijät palasivat kerta toisensa jälkeen
kuvaamaan myrkyllisten teollisuusjätteiden lammikkoa,
koska halusivat katsojien tuntevan että he ovat siellä
radioaktiivisten kemikaalien ja romumetallin keskellä.

Huolettoman viileä vaaratiedote tulevaisuudesta:
mitään ei voi enää syödä eikä juoda eikä pukea.
Todistatte historiallisen huoletonta ajanjaksoa:
kaikki aito on kurjistettu ja korvattu halpakopioilla.

Kutsuvieraana seurapiiri-illallisella puran turhautumistani
osoittelemalla kutsuvieraiden sanojen ja tekojen välisiä ristiriitoja,
ja kuinka he patsastelevat naurettavissa naamiaisasuissaan
ottaen vahingolliset perinneseremoniat niin naurettavan tosissaan.

Huolettoman juhlatunnelman pilaa kertomus siitä kuinka juhla loppuu.
Mokattu tieteisprofetia unohtuu, mutta urbaani seikkailufantasia jatkuu.
Grillikatoksen kitkerät palamiskaasut kuorivat keuhkojen pintaa,
tuoksukynttilöiden synteettiset jäteöljyt nostavat juhlatunnelmaa.

Raakamaitoa ja hopeavettä aamupuuroon jotta lapsi varmasti sairastuu ja kuolee.
Tuliaisiksi alkoholia ja savukkeita jotta sukulainen varmasti sairastuu ja kuolee.

Palvelinkeskusten jauhaessa kielimallikyselyjä
ajattelen ruuvimeisseliä pitämässä kupua raollaan.
Jos ei ole koskaan aiemmin joutunut suuronnettomuuteen,
mihin näitä turvallisuusvaatimuksia ja laatutarkistuksia muka tarvitaan?