Vuoret vihertää voisivat (lauluversio)

kauas nyt et lähde
kulkusi ei kaduta
matkaasi et suunnittele
mistä voisit palata
kysymys on esitettävä
kun kaikki on jo kysytty
tämä liikesarja rauhoittaa
ennen kuin joku yrittää

pitkiä aikoja piilossa
käsien päällä kävellen
tukeutumista tinapäiseen
kulkukeppiin teeskennellen
kankaan läpi itkien
vaatteisiin itsensä sitoen
sisäpuolella ja ulkopuolella
piilossa teräviä metalliesineitä

kymmenentuhatta puunlehteä
kelluu puunrunkojen meressä
ja aina kun näen hänen nimensä
tiedän ettei tämä kestä

ylös aina vain syvemmäs
kaivetusta maakuopasta
vain ja ainoastaan varpaillaan
pukeutuen vain tummansiniseen
sinistä eivät viholliset näe
silmiä eivät käärmeet pure
itsensä piilottamisen salaisuus
syyskuun lopun lohikäärme

alussa olen minä
sammalen alla piilossa
lopussa nukkuu keisari
kivien kylmässä kehässä
verhon takana hallitsija
tahtoo sammuttaa janon
kaadan myrkyn juomaan
tuuli sammuttaa auringon

kymmenentuhatta puunlehteä
kelluu puunrunkojen meressä
ja aina kun näen hänen nimensä
tiedän ettei tämä kestä

vuoret vihertää voisivat
ja joka toinen pihatien kivi
olisi tummansininen vihreässä
joessa hiljaa kulkeva vene
vuoret vihertää voisivat
kevätkin voisi saapua
kun ongelmat vain katoavat
paremmin ei voisi olla

taas on vuosi mennyt
olkisandaalit jaloissa
ruumis ei kaipaa valoa
pidän itseni lähtökunnossa
ja suussani pidän puunlehteä
näistä teoistani voin olla ylpeä
niityt antavat auringonkukkia
tahrattoman sinisiä kuutamossa


Musiikki psykedeelistä latinofunkkia, hieman kuin Khruangbin – Pelota