Autan sinua nyrkillä turpaan
lohdutan saappaalla kylkeen
suloinen elämäsi on pelkkä hento korte
kuiva ruumis, jota puserretaan pakkasen läpi
kuin autoa toisen viereen kaapelikäynnistykseen
kolibrien purkaessa polkua jokeen
minä livahdan kassan ohi ostamatta mitään.
Jalka laahuksena lohkareen alla
äärettömässä erämaassa, suolaisessa vuoristossa
vaanin vuodenaikoja, kuun vaiheita
ansiokasta, kunnioitettavaa syyssadetta
minua ei kehu tai kiitos liikuta
ei liikuta apinoiden asutus
pudotan mahtavasti enimmäkseen puunrunkoja
polkujen naarmuttamaan rinteeseen.
Galápagos, kaltaiseni, et vieläkään käsitä
tarjoan kahvoiksi vain teräväreunaisia risuja
joissa tuntuu tilapäisvälineen kipinöivä halu
liittyä vasaranyrkin jatkeeksi
asteikolla nolla viiva me kaikki kuollaan, mies
ansaitset arvosanan painu kotiin, Lasarus
nouse ja lähde menemään, vanhus
luovu elämästäsi avuttomana virheenä
poliisi kävelee kyynelilläsi.
Galápagos on viimeinen ja vaikein
tai kyynelehtikööt vaikka väkisin
kuten heikommat miehet tekevät
vanhuuden saattolassa
äly pitää hengissä vain hetken
tällä säällä, näissä olosuhteissa
kutsutko tuota veitseksi?
tämä on veitsi
tämä jäämeininki
pääkipu, joka voittaa äärettömyyden.
Pää painuksissa laahustan itään
kivien taakse, kivien takana
puhun muista itsessäni, itsestäni kaikissa muissa
tahdon nähdä miten helposti murrun
mihin minä päätyn ja mistä sinä alat
virheeni joita en tahdo korjata
virheeni, joita en tahdo koskaan korjata
vien sinut vuorille, siellä mysteeri selviää
ajattelun aurinko nousee
jos voit tuntea varjon siirtyvän
olet vahvempi kuin täydellinen.
Valoon kaikki kääntyy, paitsi minä
mihin minua tarvitsee, ei tyttö tiedä
mutta voitan silti kaikessa
voitan joka kerta kaikessa
koska Galápagos niin tahtoo, miellytä minua
pysähdy, rentoudu kallioiden kulmissa
näytä tanssiliikkeesi, nauti laiska seikkailu
näytän surkeudellesi vihreää valoa
unelmoi elämästä valmiina ihmisenä
nuole huumaavien aineiden tornia
minusta tämä on ihan loogista jatkumoa
aikaisemmille oudoille vaatimuksilleni.
